tiistaina, marraskuuta 23, 2004

Blogiaddiktio ja blogistressi

Melkein vierotuin keskustelupalstoista, mutta jouduin klassisesti ojasta allikkoon: sain blogiaddiktion ja blogistressin.

Blogiaddiktio = Pakko seurata tiettyjä blogeja ja niiden kommentointia. Samaa sukua palsta-addiktion kanssa.

Blogistressi = Ei kehtaa kirjoittaa omaa blogia, kun muut kirjoittaa niin hyvin. Tällainen ongelma ei ole mulle tuttu palstoilta, oikeastaan melkein päinvastainen.

Tässä muutama blogi, joita seuraan tai voisin kuvitella seuraavani:

Yhteiskuntakriittinen feministi: Hyvän ystäväni Kaisan sanan säilä viuhuu, kun sitä vähiten odottaisi. Olen joko tynnyrissä kasvanut tai sitten Feministillä on "aikuisten oikeesti" huomiokykyisiä näkemyksiä - voisko olla joku meille kummallekin armollinen välivaihtoehto vielä? Ja minä kun luulin, että olin sofistikoitunut ja sopivasti anarkistinen, kun tiesin sellaisen sanan kuin "äitimyytti"! Miten väärässä sitä voi ihminen olla.

Äitiharjoittelijan elämästä: Äitiharjoittelijan elämä kuulostaa vähän samalta kuin minun jokin aika sitten, mutta hän taitaa tehdä sen perusteella eri päätelmät. Osa teksteistä on sopivaa kamaa julkaistavaksi esseekokoelmana. Kuumaa kamaa äitienpäivälahjakirjamarkkinoilla.

Tarinoita harmaan puun kylästä: Täällä eletään päiväkirjaelämää, johon vasta toivotaan lasta.

Tiina Kaarelan päiväkirja: En ole seurannut vielä, mutta elämä vaikuttaa hektiseltä. Naisella on poliittisia ja yhteiskunnallisia ambitioita - voiko sellaisen ihmisen päiväkirja possibly olla huono?!?

Odotan myös, että Kaliforniassa asuva toimittajaystäväni aloittaisi päiväkirjansa. On tässä jokin sosiaalipornahtava ulottuvuuskin, mutta kauniisti ajatellen olisi vain kiva tietää, mitä kenellekin kuuluu.

11 Comments:

Blogger Feministi said...

"Sosiaalipornahtava ulottuvuus" - se on totta, mutta johtunee ihan siitä, että emme ole tottuneet koskaan, ikinä, missään lukemaan kenenkään päiväkirjaa. Tämä kulttuuri vaatii opettelua.
Päivityksesi sai minut jälleen nauramaan. Puhut asiasta, jonka hyvin ymmärrän itsekin. On ihan oikeasti vaikea kirjoittaa "hyvin", jos juuri silloin ei ole jotain kiihottavaa mielipidettä. Ja sitten kun se mielipide on, siitähän syntyy parhaimmillaan aivan mahtavaa sosiaalipornoa, sanan positiivisessa merkityksessä.
Kirjoittaminen on taiteilua ja kompromisseja, vaikka teksti olisi rajua. Ainakin minä koen, että sievistelen ajatuksiani aikalailla. Julkisesti kirjoitettu on totuutta laimeampaa. Totuus on vieläkin hurjempaa. Siksi voi ottaa vielä lisäksi sosiaalipornon mielikuvituksenkin käyttöön.

24 marraskuuta, 2004 11:14  
Blogger Kookos said...

"Sievistelystä":

Aikoinaan Verkkiksellä tottui siihen, että oli pakko sievistellä, koska muuten kukaan ei olisi leikkinyt mun kanssa. Verkkis-vuosien aikana opin ja näen sen nykyään entistä kirkkaammin, että pitää valita tarkkaan seura, missä mielipiteitään laukoo.

Oikeanlaisessa seurassa voi sanoa jotain hyvinkin provokatiivista ilman, että kukaan hyppii seinille. Provokaatio osataan ottaa sellaisena kuin se on: asioiden kärjistämisenä, jotta keskusteluun tuodaan juuri ne aihiot, joista halutaan keskustella. Keskustelemisesta nauttivalle ihmiselle provokaation keinoin esille nostetut asiat ovat kultaisia omenoita, joihin tartutaan ilolla kiinni ;-)

Jos taas kärjistää väärässä seurassa, keskustelu alkaa pyöriä aiheen laitamilla. Keskustelijat ottavat aiheekseen sen, että nyt tässä kärjistetään ja alkavat tehdä sen perusteella päätelmiä mielipiteen _esittäjästä_. Kaikkein niljakkainta on, kun päätelmät viedään alueille, joita provokaatio ei ollenkaan käsitellyt. Tällaisissa tilanteissa epätoivo valtaa naisen mielen: millä aseilla sitä argumentoi, jos yksi puhuu aidasta ja toinen aidanseipäistä.

Esimerkki elävästä elämästä (tosin vähän kärjistetty):

Äiti A: "En pidä niistä sellaisista joulukorteista, joihin laitetaan omat lapset teennäisesti irvistelemään joulukuusen alle."
Äiti B: "Miten joku joka on itse äiti voi sanoa noin rumasti lapsista."

Got the point?

Jos kahden tai useamman ihmisen sielunmaailma, arvomaailma ja arkitodellisuus ovat valovuosien päässä toisistaan, on hyvin todennäköistä, ettei mielekästä keskustelua synny. Turha edes yrittää - ellei sitten jaksa pitää mielessään jotain ylevämpää kasvatusfunktiota.

Itselläni ei riitä kehitysoptimismi siihen, että yksioikoisen ihmiskäsityksen ja lattean maailmankuvan omaavan ihmisen, joka ei osaa edes suomen oikeinkirjoitusta, saisi ikinä oppimaan argumentoinnin jaloa taitoa. (En minäkään välttämättä osaa, mutta osaan taatusti kiinnittää huomiota keskustelun oikeisiin dimensioihin.)

24 marraskuuta, 2004 12:33  
Anonymous Anonyymi said...

Olen aika pettynyt tähän kommettiisi. Vaikea käsittää, että loukkaannuit niin syvästi, että sinun pitää se purkaa näin. En vetäisi yhtäläisyysmerkkejä argumetointikyvyttömyyden ja oikenkirjoitustaidon välille, saati lähtisi julkisesti arvoimaan toisen maailmakuvaa ja ihmiskäsitystä noinkin heppoisin perustein.

Lazur

06 joulukuuta, 2004 19:02  
Blogger Kookos said...

Moi Lazur,

en esittänyt eksplisiittistä arviota kenenkään maailmankuvasta, mutta tein kyllä ko. keskustelusta päätelmän, ettei minulla taida olla henkilön kanssa mitään yhteistä - sen kummemmin arvottamatta meidän arvomaailmoja.

Tämä on täysin kontekstista irti reväisty esimerkki eikä sen tarkoituksena suinkaan ole puida joidenkin ihmisten argumentointitaitoja tai arvomaailmaa vaan esittää se pointti, jonka halusin esittää.

Myönnetään, rivien välissä olin aika ilkeä ;-)

Kiistän sen, että olisin loukkaantunut. Sain sikäli terveellisen kylmän suihkun, että näin kristallinkirkkaasti sielmieni edessä ainoan vaihtoehdon, joka olisi pitänyt tajuta paljon aikaisemmin: Olen väärällä hiekkalaatikolla.

Kookos

07 joulukuuta, 2004 12:45  
Anonymous Anonyymi said...

Kannattaako kirjoittaa ylipäänsä mitään jos Oikeasta Elämästä ei löydy tarpeeksi puheenaiheita, vaan täytyy noin alhaisella tavalla niitä etsiä virtuaalituttavista?

Säälittävää.

Ystävällisin terveisin
--mantsu

07 joulukuuta, 2004 13:29  
Anonymous Anonyymi said...

Kookos, koska esimerkkisi asettuu mielessäni kontekstiinsä, minun on vaikea olla käsitämättä kahta viimeistä kappaletta minään muuna kuin eksplisiittinä arvosteluna. Siitä huolimatta, että yritän etäännyttä itseni asiasta ja lukea merkintäsi ulkopuolisen silmin. Tarkoituksesi ei kenties ollut niin paha, kuin miltä se minun silmiini näyttää. Esimerkki ilman loppukaneetteja tai loppukaneetit ilman esimerkkiä eivät olisi saaneet aikaiseksi näin ikävää tulkintaa.

Niin tai näin: blogi on sinun, tulkinta on lukijan, näin se Blogistanissa menee.

Lazur

07 joulukuuta, 2004 19:59  
Anonymous Anonyymi said...

Kookos,

olisit jättänyt tuon esimerkin kommentistasi pois. Minä en muista, että olisit koskaan aiemmin pahimmassakaan väittelyssä syyllistynyt henkilökohtaisuuksiin. Miksi siis nyt?

Epäilemättä maailmankuvasi ja arvomaailmasi on Äiti B:n kanssa erilainen. Oikeuttaako se sinut loukkaamaan häntä?

Nypon

07 joulukuuta, 2004 21:36  
Anonymous Anonyymi said...

Mun mielestä juuri tuo oikeinkirjoitukseen ja maailmankuvaan tarttuminen ovat juuri niitä aidanseipäitä?

Tuskin keskustelukumppania alentamalla ja näin itseään ylentämällä yleensä käydään älyllistä keskustelunkäyntiä tai argumentointia?

Ilkeydessä kommentti onnistui- muuten esimerkki ei edes ollut paras mahdollinen tarkoitusta varten - jos mäkään sitä pointtia sitten tajusin. Näin kuitenkin luulen.

Hyvää joulunodotusta anyway,
Liza

07 joulukuuta, 2004 22:37  
Anonymous Anonyymi said...

Ilkeästi tehty, hyihyi Kookos. "Yksioikoinen ihmiskäsitys ja lattea maailmankuva" - no jopas!

Olen aina pohtinut, mikä ruoskii sinua yhä ylöspäin näillä kirjallisen pohdinnan ja argumentoinnin jaloilla portailla. Olet mielenkiintoinen persoona, ja luen tekstejäsi kiinnostuneena ja kummastuneena. Blogissa esittämäsi mielipiteet kantoliinoista, imetyksestä, perhepedistä jne. varsinkin saivat kulmakarvani kohoamaan. On ollut todella avartavaa lukea mietintöjäsi lapsenhoidon saralla, kun mielipiteemme niistä ovat niin tyystin erilaiset.

Vaikka polkumme erosivat yhdellä suunnalla, jatkan kummasteluasi täällä. Siitähän sinä pidät - että sinua luetaan ja kummastellaan?

terveisin A-MM-V

07 joulukuuta, 2004 23:09  
Blogger Kookos said...

Oijoijoi... Tarkoitukseni ei tietenkään ole pahoittaa kenenkään mieltä, vaan olla yleisesti pisteliäs ja kärkäs. Siinä on eroa. Toivottavasti kukaan ei otakaan kirjoituksiani henkilökohtaisesti.

En sitäpaitsi tiennyt, että te luette tätä blogia. Ainoastaan Lazurin tiesin eikä minulle tullut mieleenkään, että tänne saavuttaisiin jotenkin joukolla kummastelemaan minun kirjoituksiani, varsinkaan kommentteja - tämä on minulle suuri yllätys. Saa tietysti lukea ja kummastella, eihän blogin pitämisessä muuten mitään järkeä olisikaan.

Jos kuka tahansa "tuntematon" lukee tuon kommentin, niin ei varmaan huomaa siinä sen kummempaa ilkeilyäkään, koska siinä on oikeasti aihe: pitää valita puheenaiheet seuran mukaan. Sinänsä latteus, ei varmaan kenellekään mikään uutinen. Tällainen päiväkirjatyyli on minusta juuri sopiva ilmiöiden kommentoimiseen ja asioiden tarkastelemiseen jostain rajoitetusta näkökulmasta.

Esim. oikeinkirjoitusheitto ei mitenkään viitannut johonkin tiettyyn ihmiseen, joten olette minusta tulkinneet ihan väärin esimerkin ja muun tekstin välisen suhteen.

Mutta ei se mua tavallaan haittaa. Taidan nähdä tämän vähän yleisemmällä tasolla. Kirjoitan nimenomaan ilmiöistä, en välttämättä jokaista yksityiskohtaa myöten täsmälleen todellisuutta vastaavasti. Meidän elämästä kertovat tarkatkin yksityiskohdat voivat pitää paikkansa tai voivat olla pitämättä. Yritän tavoittaa tunnelman ennemminkin kuin yksi-yhteen vastaavuuden faktojen kanssa.

No hard feelings,

Kookos

08 joulukuuta, 2004 08:59  
Anonymous Anonyymi said...

Aiheeseen minulla ei enää ole lisättävää. Halusin vain sanoa, että blogisi räjähdysmäinen(?) lukijamäärän kasvu ei ole sitten minun ansiotani.

Lazur

08 joulukuuta, 2004 10:58  

Lähetä kommentti

<< Home