perjantaina, helmikuuta 11, 2005

Perjantain lyhyet

Työmarkkinat
Ettehän rakkaat korkeasti koulutetut, kauniit, fiksut ja kielitaitoiset siskot hae Töölö Gymin markkinointihenkilön paikkaa, ettehän?!? Jos löytyy yksikin viittä kieltä puhuva mallivartaloinen valtiotieteilijä, joka suostuu hommiin 1000 euron kuukausipalkalla, en yhtään ihmettele, että naisen euro on 80 senttiä (tai niillä main).

Tiede
Henry rahtaa luettavaksemme toinen toistaan epämairittelevampia tutkimustuloksia. Tämän kanssa arkikokemukseni on yhteneväinen. Naisten kanssa on todellakin vaikeampi työskennellä, koska heillä ajatus kulkee toisinaan tuskastuttavana h i t a a s t i. Tämä on toki yleistys, mutta yleensä aina sellaisessa tilanteessa, kun itse ehdin laskea kymmeneen ennen kuin kollegan päässä naksahtavat palaset kohdalleen, on kyse nimenomaan naiskollegasta.

Joukkotiedotus
Tuttuni kunnallispolitiikan piiristä valitteli, kun tiedote alunperin häneltä lähtöisin olevasta lakialoitteesta ei ylittänyt uutiskynnystä lehdistössä. Olin juuri hetkeä aikaisemmin lukenut asian Rosa Meriläisen blogista, joten sain ilon ja onnen lohduttaa tuttavaa, että tätä valtakunnallisesti merkittävää kanavaa pitkin tieto on levinnyt. Eläköön vapaa joukkotiedotus!

Human interest
Näin painajaista, joka piti sisällään elementtejä Soneran teleurkintasopasta sekä syyllisyydentunteestani tehottomuuden vuoksi. Unessa luin Iltalehdestä jutun, jossa kerrottiin, että minun tietokonettani oli tarkkailtu ja oli käynyt ilmi, että olin käyttänyt 10 tuntia työaikaani blogin kirjoittamiseen. Olin unessa aivan paniikissa. Ensinnäkin olin tuohduksissani siitä, että yksityisyyttäni oli näin loukattu. Toiseksi olin kauhuissani siitä, että minut oli niin häpäisty lehdistössä, leimattu huonoksi työntekijäksi. Kolmanneksi tunsin huonoa omaatuntoa, koska urkinnan tulokset pitivät paikkansa. Pohdiskelin unessa, mikä näistä on kaikkein kamalinta. Yritin vakuuttaa itselleni, että urkinta on kamalinta, mutta tunnetasolla kauheinta oli "kiinni jääminen" ja maineen menetys. Pitkästä aikaa ajattelin herätessäni: "Ihanaa, se oli vain unta." Totta toinen puoli...

1 Comments:

Anonymous elle said...

Mieskollegoillani on hyvin ärsyttävä tapa olla "tietävinään ja ymmärtävinään" vaikka eivät tiedä ja ymmärrä ko asiasta yhtään mitään.

Miehille tyypillistä on vaikeus kysyä neuvoa. Tai sanoa "en tiedä".

Enemmän ongelmia siitä on syntynyt, että joku luulee tietävänsä tai uskottelee muille ymmärtävänsä asian, kuin niistä jotka ovat rehellisiä, mutta hitaampia.

Kuulostaako tutulta?

24 helmikuuta, 2005 11:38  

Lähetä kommentti

<< Home