Taviksen käsityöblogi

Eri puolilla Blogistania pörhistellään närkästyneenä höyheniä ja kohotellaan paheksuvasti kulmakarvoja, koska kuuleman mukaan eräs kolumnisti on mennyt alentamaan blogistit pelkiksi taviksiksi tai – vielä pahempaa – itsestään jotain luuleviksi taviksiksi. Onko kunnianarvoisa kirjailija ehkä ollut huolestunut siitä, että blogit voisivat jotain enemmänkin olla? Pelottiko häntä, että blogit voisivat viedä häneltä leivän suusta ja tilanteen pikaisesti tarkastettuaan kirjoitti helpottuneena iloisen pikkukolumnin aiheesta?

Kun tässä nyt todistettavasti taviksia ollaan (onneksi kirjailija kertoi sen minulle ja voin lakata luulemasta olevani jotain muuta), voinkin siirtyä tavistakin taviksempaan aiheeseen eli käsitöihin. Monet esittelevät Blogistanissa kättensä töitä, miksen siis minäkin blogaisi aiheesta.

Minä nimittäin osaan tehdä käsitöitä.

Niissä ympyröissä, joissa liikun, ei kukaan, toistan ei kukaan harrasta käsitöitä. Joulukortteja jotkut ansioituneet askartelevat (oijoijoi, nyt liikun jo vaarallisilla vesillä!) ja ilahduttavat tai “ilahduttavat” kunkin taitojen mukaan niillä ystävä- ja sukulaispiiriä jouluisin. Mutta minun piireissäni ei kudota, ei virkata, ei ommella vaatteita ja jos mahdollista ei myöskään lyhennetä lahkeita, ommella nappeja eikä päärmätä verhoja. Kolmelle jälkimmäiselle toki on ajoittain tarvetta, mutta nämä työt on ulkoistettu joko palvelusektorille tai äideille.

Minun salaisuuteni on ollut se, että sain koulussa käsitöistä kymppejä. Käsityönopettaja jopa puhutteli minua vähän kuin vertaistaan. Ompelin suuren osan vaatteistani itse, neuloin villapaitoja, rekonstruoin vanhan lakananpitsiohjeen ja sen sellaista.

Kun rahaa ja aksöniä elämään tuli lisää, en enää viitsinyt.

Nyt olen taas uudessa tilanteessa. Tarkoitukseni oli teettää keittiön tuoleille jouluksi uudet “mekot”. Tiesin, että osaisin tehdä ne itsekin, mutta en millään olisi viitsinyt. Ennen joulua asia kuitenkin jäi ja nyt palasin siihen uudelleen. Nyrpeänä totesin, että:

a) itse tekeminen saattaisi tulla himpun verran halvemmaksi
b) himpulla on tässä talonrakennusprojektin vaiheessa väliä
c) en kestä olla kotona tekemättä mitään, ja jotakin kivaa, nimenomaan ei iltapoissaoloja lisäävää tekemistä kaivataan

Päätin siis ryhtyä toimeen itse. En ole päässyt vielä kovin pitkälle, mutta alku vaikuttaa lupaavalta. Olen purkanut yhden entisen hupun, ostanut kaavapaperia, mallaillut paloja ja miettinyt designia ja toteutustapaa. Aion tehdä maahan asti ulottuvat luonnonvalkoiset tai viininpunaiset mekot, mahdollisesti taakse tulee halkio, johon napit (lähinnä koristeeksi).

Eilen tosin nukahdin kesken mallailuni. Väsytti niin makoisasti, istuin lattialla ja painoin pään hetkeksi tuolin pehmusteelle. Tänään aion jatkaa samalta paikalta.