sunnuntai, helmikuuta 13, 2005

Lauantai-illan huumaa ilman televisiota

Televisio meni rikki. Pyhiinvaelsimme pariinkin otteeseen koko perheen voimin epäjumalan ääreen ihmettelemään, eikö se tosiaankaan toimi. Puuhastelimme omituisuuksia, nytkyttelimme johtoja ja painelimme virtanappulaa ja kaukosäätimen namiskuukkeleita uudelleen ja uudelleen. Ei elonmerkkejä.

Mitä lauantai-iltaisin tehdään, jos ja kun ei katsota televisiota? Meillä meni jo iltapäivästä ohjelma uusiksi. Miehen omaa laatuaikaa on päiväuniperiodi, jolloin sekä poika että vaimo ovat vetäytyneet vällyjensä alle. Silloin hän katselee televisiosta kaikenlaista turhanaikuista mäenlaskua ja autolla ajamista (joista en halua tietää). Nyt mieskin nukkui - ja voi pojat, kylläpä nukkuikin! Koko Unimurmelien perhe veteli sikeitä useamman tunnin, niin että päivälliseksi päädyimme loppujen lopuksi hakemaan intialaista take awaytä, koska ruoka ei olisi ehtinyt valmiiksi ehkä ennen saunavuoroa.

Ennen päiväuniaan mies siivosi kuitenkin keittiön ison kaapin - tämäkin pelkästään televisiottomuuden vuoksi taatusti. Hän kävi läpi kaikki jauhopussit ja maustetölkit ja kierrätti vanhentuneet kompostiin. Järjesti muovipussit kategorioihin ja kullekin kategorialle oman säilytyspussin. Reorganisoi talouspaperit ja wc-paperit samaan kaappiin. Pyyhki tietysti hyllyt huolellisesti. Nyt kaappi on puolityhjä ja niin siisti, että silmiä häikäisee, kun oven aukaisee.

Itse nukuin kaapinsiivousvaiheessa jo puolittain ja muistan ajatelleeni, että miksi täällä on niin meluisaa, kuuluu omituista rapinaa... Samaan aikaan poika huuteli vielä sängystään "äiti tulee, ikkä ei tuu". Sen jälkeen hiljaisuus ja black-out. Mies vilkuili jo himokkaana siivouskaappia, sen vuoro on kuulema seuraavaksi.

Nyt illalla olisimme normaalisti kattaneet aikuisten herkkupöydän ja katsoneet televisiota ja päätyneet lopuksi keskustelemaan lastenkasvatuksesta tai parisuhteesta, mutta ilman televisiota ei puhti näemmä riittänytkään. Mies jätti iltapalan kokonaan väliin, minä sen sijaan tein vaisun yrityksen: join mikroskooppisen pienen lorauksen punaviiniä ja nassutin juustoja, chapattaa ja kirsikkatomaatteja samalla kun lueskelin tylsistyneenä tenttikirjaa. Sillä välin mies jo sammutti valon ja säesti nassutteluani kevyellä kuorsauksella makuuhuoneen perukoilta.

Nyt siis seuraava jännittävä vaihe on päättää, ostetaanko uusi televisio vai korjautetaanko vanhaa (taas). Aika harmillista niin tai näin, koska jokainen lisäinvestointi nakertaa rakennusbudjettiamme. Survivor ja Frasier menivät sentään nauhalle, muu laitteisto onneksi toimii vielä.

5 Comments:

Blogger Svanhild said...

Oikeesti säästäisi viikossa monta tuntia aikaa (ja varmaan laihtuisikin muutaman kilon), jos ei olisi telkkaria. Ehtisi lukea kirjojakin paremmin.

Muttamutta, mäkin tykkään Frasierista.

14 helmikuuta, 2005 12:18  
Blogger Kookos said...

Mekin päädyttiin miehen kanssa pohdiskelemaan, mitä kaikkea voisikaan tehdä, jos televisiota ei tosiaan olisi.

Minä tykkäisin oikein todella, jos lapsen ensimmäiset vuodet selvittäisiin ilman televisiota. Olen aika tiukkapipo tässä suhteessa. Haluan, että TV on mahdollisimman vähän auki pojan ollessa hereillä ja (lasten)videoitakin meillä katsotaan aika harvoin. Silti poika katsoo minusta liikaa televisiota.

Itse tulin siihen tulokseen, että kaipaisin eniten perjantain ja lauantain myöhäisillan sarjoja ja elokuvia sekä VAALITENTTEJÄ :-) Mitä tahansa muu on huihai, mutta vaaliohjelmat on pakko saada nähdä!

14 helmikuuta, 2005 15:13  
Blogger Lazur said...

Olen jotekin ajautunut tilaan, jossa en enää katso tai kaipaa televisiota. Tai katson, noin kaksi tuntia viikossa. (Tahdon asia ja Diili.) Voisin luopua televisio-ohjelmista, mutta en DVD-levyistä. Mieluiten katson elokuvani teatterissa isolta kankaalta, mutta näissä oloissa on tyytyminen olohuoneen sohvaan ja tavalliseen televisioruutuun.

Jonain päivänä minulla on sekä kirjasto, että kotiteatteri. Elämässä pitää olla tavoitteita.

14 helmikuuta, 2005 23:55  
Blogger Johanna said...

"No mutta eiks telkkarin katsominen oo jo yleissivistystä?" Mä olen törmännyt tällaisiin asenteisiin, kun rajoitan lasten telkunkatselua kovalla kädellä:)

Kirjoitin muuten aiheesta sattumalta just blogiini.

19 helmikuuta, 2005 11:45  
Blogger Kookos said...

Ehdottomasti on yleissivistystä, sitten myöhemmin. Ja silloinkin vaaka keikahtaa helposti haittojen puolelle.

Itse kammoan useiden TV-sarjojen arvomaailmaa. En halua, että lapseni oppii pitämään esimerkiksi ihmissuhteisiin liittyvää eroamista, uudelleenrakastumista, valehtelua, riitoja ja valheita normaaleina. Toki elämä sellaistakin voi olla, eikä ole tarkoitus kieltää lapselta elämän epäkohtiakaan.

TV aiheuttaa levottomuutta ja vie huomiota tärkeiltä asioilta, siksi en halua, että se hallitsee arkeamme. Kuva nimittäin on äärimmäisen voimakas, katseet vangitseva.

19 helmikuuta, 2005 15:36  

Lähetä kommentti

<< Home