torstaina, huhtikuuta 21, 2005

Meillä asuu elohiiri!

Käsiini sattui olohuoneen lipaston lapsiaiheisten materiaalien laatikosta Vauva-lehden ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhteisluomus Leikki-ikäisen hoito-opas. Huvittelin lukemalla lyhyet kuvaukset lapsen psyykkisestä ja fyysisestä kehityksestä. Eihän yhdenkään äidin tietous lapsipsykologiasta ja lapsen motorisesta kehityksestä rajoitu näihin muutaman rivin yksinkertaistuksiin, eihän?

Niin tai näin, meidän poika on määritelmien mukaan motorinen nero 2,5-vuotiaana. Opas sanoo näin:

2-vuotias
Lapsi kiipeää portaita tasajalkaa ja osaa jo vähän juosta. Lelujen käsittely on taitavampaa kuin ennen. Hän osaa jo rakentaa palikoista tornin. Hän syö itse. Liikunnan kehittyessä hän alkaa jonkin verran tajuta etäisyyksiä.


No eipä tässä mitään. Kyllä minun 2-vuotiaana näitä teki ja tekee edelleen. Portaita hän on kiivennyt siitä lähtien, kun oppi kävelemään kymmenkuisena. Palikoista hän on muistaakseni aina rakentanut torneja, yksivuotiaana nyt viimeistään. Kaksivuotisneuvolassa piti rakentaa torni, mutta poikani meinasi menettää mielenkiintonsa, kun neuvolantäti ojenteli palikoita liian hitaasti. Sitten palikat loppuivat muistaakseni kesken. (Tai täti ei jaksanut rakentaa niin korkeaa tornia kuin Eetu olisi halunnut.)

3-vuotias
Kävely ja juoksu alkavat olla jo varsin varmoja. Lapsi oppii ajamaan kolmipyöräisellä pyörällä.


Nojaa, onhan se minun lapseni vajaan puolen vuoden päästä kolmevuotias, joten ei kai mikään ihme, että hän hallitsee nämäkin. Kävely on ollut varmaa jo 1,5 vuotta, juoksemaankin poika lähti muistaakseni lähes saman tien, kun oppi kävelemään, vaikka muistan silloinkin lukeneeni, että juoksutaidon oppimisessa kestää vielä jokunen hetki kävelyn oppimisesta. Minun pojallani on aina ollut vähän kiire...

Leikkitraktorillaan poika on ajellut noin puolen vuoden ajan. Viime viikonloppuna hän sai pyörän kera apupyörien ja lähti saman tien ajelemaan kuin ei olisi muuta tehnytkään. Soitteli kelloa mennessään.

4-vuotias
Lapsi oppii seisomaan yhdellä jalalla ja hyppimään tasajalkaa. Hän oppii potkaisemaan ja heittämään palloa. Portaita hän osaa jo mennä vuorojalkaa.
Sorminäppäryys kehittyy, hän osaa pujottaa helmiä lankaan.


Hohhohhoo, olen erehtynyt lapseni syntymävuodesta! Poikani onkin jo neljävuotias
– tai sitten oppaan tekijöillä viiraa pahasti päästä. Eivätkö kaikenikäiset
kävelevät lapset hypi tasajalkaa? Mikä se sellainen 2-vuotias on, joka ei muka
osaa potkaista ja heittää palloa? Eetu nousee ja laskeutuu portaita
“vuorojalkaa”, tosin kaiteesta kiinni pitäen, yleensä ei suostu kädestä
pitämään, sehän hidastaisi vauhtia.

Sattumoisin tuli jokin aika sitten todistettua myös, että Eetu osaa pujottaa helmiä lankaan. Harrastan tietoisesti tyttömäisten(kin) lelujen ostamista ja ostin Hulluilta Päiviltä pojalle helmipakkauksen. Pienellä harjoittelulla helmien pujottaminen sujuu.

Vielä pari herkkupalaa 6-vuotiaan kuvauksesta:

6-vuotias
Lapsi pystyy jo hyppimään yhdellä jalalla ja harjoittelee ajamaan
kaksipyöräisellä pyörällä.


Meidän poika harjoittelee jo nyt kovasti yhdellä jalalla hyppimistä ja esitteli toissapäivänä taitojaan. Tosin ajatus ei ole hänen omansa, vaan olemme huvin vuoksi pyytäneet häntä kokeilemaan. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, oppii poika myös ajamaan pyörää ilman apupyöriä alle 6-vuotiaan.

Milloin on oikea ikä osata kuperkeikka? Tai voltti takaperin jumppapallon päältä lattialle? Trampoliinihypyt? Telemark-alastulo?

2 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Mun käsittääkseni nuo on tuollaiset "viimeistään" -iät. Kuulostaa siltä ainakin, kun omaa tuttavapiiriäni ajattelee. Ja oikeinhan se tuollaiseen asialliseen läpyskään on laittaa nuo "normaalin (!) alarajat"; useat vanhemmat saavat silloin ajatella että vau, lapseni on nero. Ja vielä useammat: vau, lapseni on normaali. Ja jotkut: ai, lapseni on poikkeava, no, hänellähän onkin tuo erityislahjakkuus, hän on oman tiensä kulkija. :)

21 huhtikuuta, 2005 18:49  
Blogger Kookos said...

No joo, noin minäkin asian tulkitsin.

22 huhtikuuta, 2005 08:44  

Lähetä kommentti

<< Home