torstaina, huhtikuuta 14, 2005

Hienoa äMMä!

Koska vastaukseni äMMälle, joka oli kommentoinut kirjoitustani Päivähoitoon ennemmin tai myöhemmin, venähti pitkähköksi, päätinkin julkaista sen uutena entrynä.

ÄMMälle kiitos, tartuit napakasti juuri niihin kohtiin, joihin itsekin olisin tarttunut, jos olisin halunnut esittää kommentin!

Perhepedissä nukkuva ja taaperoksi asti imetetty lapsi voi ihan hyvin käydä päiväkodissa. Tunnenkin itse monta tällaista tapausta. Lapsikeskeinen hoitotapa ja päivähoito eivät sinällään sulje toisiaan pois. Lasta voi imettää aamuisin ja iltaisin ja yöt voi nukkua samassa sängyssä, vaikka päivällä oltaisiinkin erossa. Paraisten ystävän kommentti on silti erittäin perusteltu, koska väitän, että tiettyjen periaatteiden noudattaminen kulkee käsi kädessä. Esimerkiksi taaperoimetyksen ja kotihoidon välillä on todennäköisesti erittäin vahva korrelaatio.

Tutkimuksen mittareista kiinnostuin minäkin siinä silmänräpäyksessä, kun luin sanan menestys. Menestystä on kovin monenlaista. Tämä on juuri sitä keskustelua, jota olen vaatinut webbikontribuutioissani uudestaan ja uudestaan: Mihin me lapsiamme kasvatamme? Mikä on kasvatusihanteemme? Millaisia erilaisia kasvatustavoitteita ihmisillä on ja miten nämä näkyvät vanhempien, päivähoidon ja koulun kasvatusotteessa? Tämä olisi huippumielenkiintoinen tutkimuskohde. Jos joskus päätyisin tutkimaan jotain varhaiskasvatukseen tai yleiseen kasvatustieteeseen liittyvää, tämä olisi varteenotettava aihe.

Itse päättelin, että tässä tutkimuksessa mittarit nimenomaan olivat kunnossa, koska menestyksen mittarina ei pidetty yksinomaan koulutodistuksella tai jollain materialistisella dimensiolla mitattavia asioita.

Silti olisi hyödyllistä tietää, mitä sosiaalisilla taidoilla tarkoitettiin. Sosiaalisia taitoja saatetaan mitata esimerkiksi sillä, paljonko lapsella on kavereita tai kuinka moni lapsi luokassa nimeää tutkitun lapsen kaverikseen. Onko tämä sellaista menestystä, jota toivomme omalle lapsellemme? Itse en nimittäin arvosta sitä sellaista harmittoman huoletonta ihmistyyppiä, josta kaikki pitävät...

Eilinen Hesarin artikkeli (joka BTW ilmestyi lähes viikon myöhemmin kuin Kalevan vastaava) ei tuonut juurikaan lisävalaistusta. Jostain syystä Hesarissa kainaloon oli liitetty ympäripyöreä kauppakorkealaisten opiskelijoiden haastattelu, joka meni varsinaisesta aiheesta ihan vinoon. Oliko haluttu hakea nimenomaan menestyneitä nuoria? Heitä ilmeisesti löytyy sitten erityisesti kauppakorkeasta. Toinen haastatelluista oli ollut kotona kouluikään, toinen päivähoidossa alle 2-vuotiaasta. Kummallakin oli kivoja muistoja. Mistä tämä sitten kertoo? Ainoastaan siitä, etteivät yksittäistapaukset kerro yhtään mistään.

Järkevämpää olisi ollut haastatella vaikka muutamaa ala-asteen opettajaa ja kysyä, näkyykö koulussa ero kotihoidossa ja päivähoidossa olleiden välillä ja jos näkyy, niin miten. Opettajat käsittelevät vuosien saatossa valtavan määrän lapsidataa, joten trendeistä, korrelaatioista ja keskimääristä voisi saada melko luotettavaa tietoa juuri heiltä.

3 Comments:

Blogger Feministi said...

Heipä hei, pitkästä aikaa! Hauska lukea tekstejäsi, ovat niin teräviä, sulla leikkaa! Imetän yhä taaperoani, nyt hiukan yli 2-vuotias, ja hyvin pyyhkii. Eilen olin 39 asteen kuumeessa, enkä hirveästi jaksanut laittaa lapselle ruokaa, joten imetys oli avuksi. (vaikka olen joskus havainnut kuumeen vähentävän maidon tuotantoa)

14 huhtikuuta, 2005 10:28  
Blogger kiltti ihminen said...

Tämä kommentti tulee nyt vähän jälkijunassa, mutta tulee kuitenkin koska olen tuota tutkimustulosta mielessäni pyöritellyt myöskin.

Mun eka ajatus oli kutakuinkin "pitäiskö tästä nyt sitten päätellä että ovat jo vauvana oppineet päiväkodissa käyttämään kyynärpäätaktiikkaa, jolla sitten ovat elämässä edenneet".

Mietin myös sitä, että onko "menestyminen" -mitattiin sitä millä tavalla tahansa- sitten sellainen lahja, jonka haluan lapsilleni ennenmuuta antaa. Ei se ole. Mä soisin lapsistani tulevan ensisijaisesti onnellisia, itseensä ja elämäänsä tyytyväisiä ja muita ihmisiä kunnioittavia. Jos siinä sivussa menestyvät, hyvä. Mutta en haluaisi heidän menestyvän oman onnellisuutensa, terveytensä tai muiden ihmisten kustannuksella. Toki myös menestynyt voi olla onnellinen jne, mutta minä lähtisin sieltä toisesta suunnasta.

Sekin mietitytti, millaiset lähtökohdat tutkituilla lapsilla muuten on ollut. 70-luvullahan se tutkimus kai oli käynnistynyt ja eikös Ruotsissa silloin ollut suorastaan pulaa työvoimasta, joten voisi kuvitella että tutkittujen lasten vanhemmilla on ollut kohtuullisen hyvät oltavat töiden ja taloudellisten seikkojen suhteen. Kai tällaisetkin seikat on tutkimuksessa jotenkin huomioitu.

No, henk. koht. mulle samantekevää, mun lapset ovat jo menettäneet mahdollisuutensa kun ovat raukat edelleen kotona ;)

16 huhtikuuta, 2005 09:46  
Anonymous Anonyymi said...

Valitettavasti laki kieltää opettajaa samasta selville onko opetettava lapsi ollut koti- vai päivähoidossa. Tästä oli viikonloppuna lukemassani Hesarissa juttukin ja lukiessa tuli tuo sinun ideasi mieleen.

Lehti ei välttämättä ollut tuore - kumma juttu, vaikka lapsia ei vielä olekaan, en silti ehdi lukea oikean päivän lehteä ajallaan vaikka kotona hyörinkin (tiedetyöpäiväni jälkeen). Blogiasi kyllä luen ajallaan :)

18 huhtikuuta, 2005 12:07  

Lähetä kommentti

<< Home