keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2005

Päivähoitoon ennemmin tai myöhemmin

Minun piti jo aikaa sitten polkkaista bloginpätkä uudesta ruotsalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan varhain päivähoidon piiriin saatetut lapset menestyvät elämässään paremmin kuin kotona hoidetut. Menestyksen mittareina käytettiin paitsi koulutodistusta myös sopeutumiskykyä ja sosiaalisia taitoja.

Taustatukijani Paraisilta ehti jo sähköpostittaakin uutisenpätkän ja kysellä olenko huomannut. Hän kommentoi asiaa näin:

"Terveiset vaan perhepeteihin ja taaperoimettäjille: meidän sukupolven eksistentiaaliset tuskat ja ruuansulatusongelmat ei ruotsalaistutkijoiden mukaan johdukaan varhaisesta päivähoitoon joutumisesta."

Toisen ystäväni (jonka toinen kahdesta akateemisesta tutkinnosta on lastentarhanopettajatutkinto) kommentoi: "Tiedäthän Kookos, että päivähoidosta tehdyt tutkimukset vaihtelevat yhteiskunnan työvoimapoliittisen tilanteen mukaan. Kun toisen maailmansodan jälkeen piti saada naiset pois työelämästä, jonne he olivat sodan aikana olosuhteiden pakosta ujuttautuneet, tehtiin paljon tutkimuksia, joissa osoitettiin, miten haitallista päivähoito on."

Tietääkseni jo oppikirjoihinkin ehtineet viimeisimmät tutkimustulokset tätä ennen päätyivät siihen tulokseen, että päivähoito edistää lapsen kehittymistä, jos kotiolot ovat huonot. Jos siis lapsi ei saa virikkeitä, huomiota, hoivaa ja kasvatusta kotona, päivähoito voi paikata vajetta. Jos taas kotiolot ovat hyvät, päivähoidolla ei ole mitään vaikutusta suuntaan eikä toiseen. Tämän viimeisimmän väitteen uusi tutkimustulos siis kumoaa, väittääpä vielä häpeilemättä, että lapset, jotka eivät koskaan olleet päivähoidossa menestyivät kaikkein heikoimmin.

Mullistavaa on lisäksi se, että on tutkittu nimenomaan alle yksivuotiaana päivähoitouransa aloittaneita lapsia. Alle yksivuotias on minun vokabulaarissani synonyymi sanalle vauva. Vaikka moni äiti onkin sitä mieltä, että lapsen kasvaessa on ihan mukavaa, jos lapsi viettää vähintään muutamia tunteja päivittäin/viikottain tarhassa muiden lasten ja kehittävien askareiden parissa, on meillä kuitenkin pidetty täytenä totuutena sitä, että alle kolmivuotiaan paras paikka on kotona.

Jos tutkimustuloksia kannattaisi tai ylipäätään voisi arvottaa, sanoisin, että tämä on hyvä tulos. Sen lisäksi, että se vapauttaa monen äidin syyllisyydestä aitoon valintatilanteeseen, se myös kertoo ruotsalaisen (toivottavasti kaikkien Pohjoismaiden) päivähoidon korkeasta laadusta.

2 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Paraisille sellaisia terveisiä, että perhepeti ja taaperoimetys eivät millään lailla edellytä kotihoitoa. Siihen kai tässä viitattiin? Jos nukut vanhempien välissä ja saat maitoa yli 1-vuotiaana, et voi olla päiväkodissa?

Itse tutkimuksesta: mitähän ne ovat ne menestyksen mittarit? Millaisia sosiaalisia taitoja? Millaista sopeutumista? Voin uskoa tuloksiin, mutta olla kenties eri mieltä siitä, onko tutkimuksen tarkoittama menestys tavoittelemisen arvoista.
äMMä

13 huhtikuuta, 2005 14:48  
Blogger Hiipinä said...

Paraisille terveisiä, että tämä uraäiti on vienyt jo kaksi lastaan vuosikkaana päiväkotiin ja imettänyt silti pitkään, varsinkin nuorimmasta. Ja perhepedissä on nukuttu ihan näihin päiviin asti.

Esikoinen sen sijaan ollut kotihoidossa 3-vuotiaaksi, ei ikinä nukkunut perhepedissä ja imetyskin kesti huomattavasti lyhyempään kuin nuoremmilla.

Minä en usko, että kotihoidon ja pitkän imetyksen välillä on kummoistakaan korrelaatiota.

15 huhtikuuta, 2005 10:07  

Lähetä kommentti

<< Home