perjantaina, helmikuuta 24, 2006

Kookos täällä moi

Eihän tämä ole tottakaan! Jätin pariksi päivää kirjoittamatta ja yhtäkkiä yllättäen siitä tuli puoli vuotta. Koko blogiharrastus - sisältäen kirjoittamisen, seuraamisen, kommentoimisen - jäi parissa päivässä. Vips - joku käänsi hanan kiinni.

En ole sitä tyyppiä, joka päättää sulkea bloginsa tai heittää lopullisenoloisia jäähyväisiä. Olen hetken lapsi. Haluan tehdä kaikkea ja kaiken täydellisesti. Siitä syystä jokin aloitettu saattaa jäädä puolitiehen, mutta en koskaan suostu myöntämään itselleni, että se jäi lopullisesti kesken tai että epäonnistuin. En paukuttele ovia enkä polta siltoja, vaan pidän itseäni jännityksessä. Aamuisin sorvaan mielessäni blogitekstejä, joita en koskaan kirjoita; joita ei koskaan nähdä blogissani.

***

Blogisormi on ihan ruosteessa. Juuri nyt en kykene tarttumaan mihinkään oikeaan aiheeseen.

Ja mitä täällä on tapahtunut minun poissaollessani? Kuka linkkaa ketä? Mitä kellekin kuuluu? Ovatko hengissä vielä Kaura, Ryytimaa, Kurkistusluukku ja Feministi? Keitä muita minä ennen luin? Kiltti taisi lopettaa samoihin aikoihin, kun minun kiireinen elämäni sai minusta yliotteen?

***

Tällä välin toisaalla on tapahtunut:

- Talo tuli valmiiksi ja muutimme uuteen kotiin (2 kk sitten)
- Äidilläni oli poikaystävä, bänksit tuli, surimme koko perheen voimin sydänsuruja (vajaa 2 kk sitten)
- Eetu opettelee kuivaksi. Merkittävä virstanpylväs oli se yö, kun poika herätti minut ja sanoi: "Äiti mua pissittää." (Viime viikot)
- Sain (myös) negatiivista palautetta kehityskeskustelussa ja pahoitin mieleni kertakaikkiaan (kk sitten)
- Olen kohdannut vielä useampia asiakkaita silmästä silmään eikä minua ole syöty.
- Petin puolueen presidentinvaaleissa (kk sitten), mutta minulla oli hyvä syy.
- Kävimme miehen kanssa treffeillä olohuoneessa ja vuodatin tyytymättömyyteni aiheet (2 vkoa sitten). Nyt taas arki pyörii kuin rasvattuna.

Elämämme on ryhmittynyt kodin ja työpaikan ympärille. Työ imaisee mukaansa joka päivä. Joka päivä ihmettelen noin klo 14, mihin päivä taas katosi ja miten saan kaikki aloitetut langanpäät solmittua noin kello 16.30 mennessä.

Ei illoissa ja viikonlopuissakaan mitään vikaa ole. Viihdymme uudessa kodissa ja nautimme pikkupuuhastelusta, joka ei kyllä osoita loppumisen merkkejä - syytä siis nauttiakin.