lauantaina, elokuuta 27, 2005

Kiire

Elän ehkä elämäni toiseksi kiireisintä ajanjaksoa.

Se kiireisin oli ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä, kun kaikki kasautui jonnekin huhti-toukokuun vaihteeseen. En viikkoon tai pariin tehnyt Mitään Muuta kuin kävin yliopistolla, luin ja kirjoitin, nukuin, söin ja peseydyin. Heräsin aamulla varhain, lähdin yliopistolle, illat pyhitin opiskelulle. Söin tamperelaisen leipomon leipää - leipomon nimen olen unohtanut - kera juuston, join litroittain teetä. Menin nukkumaan, kun en enää jaksanut pingottaa. Seuraavana aamuna alusta.

Nyt rytmi on hieman toisenlainen, mutta yhtä tappava. Töissä on kiire, Kiire, K I I R E! Jokainen puolituntinen pitää aikatauluttaa. Tosin aikataulutuskin on supistunut sekuntteihin entisestä leppoisasta tuumailusta kera blogisilmäilyn. Harkitsen nanosekunneissa, onko nyt sopiva aika hakea teekupposellinen - enkä siltikään saa peppuani ylös penkistä silloin kun olisi sen aika. Vielä yksi email, vielä yksi tiedosto, vielä yksi muutos.

Ilahdun, jos eväsleipäni ovat aamun jäljiltä vielä käsilaukussa, eikä aikaa mene hukkaan, kun kävelen huoneen toiselta puolelta jääkaapille. Palavereissa teen tylsimpiä hommia, pidän samanaikaisesti yllä kevyttä small talkia kollegoiden kanssa ja yritän olla skarppina vielä palaverin sisällönkin kanssa samalla kun pyrin ajoittamaan haukkaukset leivästä niin, ettei minun tarvitse osallistua keskusteluun juuri silloin, kun suu on leipää täynnä.

Voisi kuvitella, että työt seuraavat kotiin, mutta ei-ei... Koska aloitin kesän alussa erään kurssin kesäyliopistossa, olen vielä suorituskurimuksessa. Erään yhdistyksen sihteerin toimi sekä lautakuntajäsenyys pitävät liikkeessä iltaisin. Melkein jokaiselle viikolle tai ainakin joka toiselle sattuu työmatka.

Ehdotukseni erääseen konferenssiin meni läpi, joten sekaan pitäisi ujuttaa paperin kirjoitusta. Toisesta seminaarista kyseltiin, kun en ollut laittanut proposalia. Mieli tekisi laittaa paperi sinnekin, mutta sanoin jo puolinaisesti ei.

Ulkomaanmatkoja on syksylle suunnitteilla maksimissaan neljä. En käsitä, miten selviydyn niiden järjestelyistä ja tulosten raportoimisesta - mutta en hetkeäkään epäile, ettenkö loppujen lopuksi selviydy.

Miehen mielestä minun pitäisi keskittyä lähinnä sisustus- ja pihasuunnitteluun. Viikonloput ja illat vietämme melko tiiviisti keskustellen laatoista, terassilaudoista, maaleista ja kylpyhuonekalusteista.

Tiimipäivillä vedimme pikakännit, keskustelimme kasvatuksesta, talonrakentamisesta, firman palkkapolitiikan epäoikeudenmukaisuudesta ja haukuimme entisen herra isoherran.

Uskotteko, että nautin elämästäni täysin siemauksin. Juuri näin sen pitääkin olla. Kynttilää pitää polttaa molemmista päistä.

3 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Ja Kookokselle ominaisesti elämän juhlahetkiin ei kuulu rauhallinen hetki lapsen kanssa tai jopa iltojen rauhoittaminen hänelle. Ja sitten sitä ihmetellään ku on niin vaikeaa lapsen kanssa... oivoi mikä äiti.

27 elokuuta, 2005 10:05  
Blogger Kookos said...

Jotenkin arvasinkin, että tämä kirjoitus ehkä tulkitaan juuri noin.

Jätin lapsen mainitsemisen tarkoituksella tästä postauksesta pois, koska se ei ollut kiireeni kuvaamisessa suinkaan olennaista. Lapsen kanssa vietän toki myös aikaa, mutta sitä en laske yhdeksi kiireistäni! Kiire ei ole yhtä kuin prioriteetti.

Joitakin prioriteetteja tässä kirjoituksessa kieltämättä tuli esiin, kuten se, että haluaisin ehtiä paneutua enemmän ammatilliseen kehittymiseen käymällä konferensseissa ja myös esiintymällä niissä (olennaista, jotta minut otetaan vakavasti).

Lapsellani on muuten myös isä. Joku on siis aina myös Eetun kanssa. Sen jonkun ei aina tarvitse olla minä. Meillä toteutetaan tasa-arvoista vanhemmuutta.

28 elokuuta, 2005 21:50  
Blogger A.J. said...

Säälitellään nyt yhdessä miestä, joka on kotona "vain" lapsenvahtina (nauttimassa yhteisestä ajasta ihanan lapsensa kanssa). Ja kylläpä on todellakin huono äiti, kun juoksentelee pitkin kyliä.

*puistatuksia ja aivastuksia* Minä saan syyllistäjistä allergiakohtauksia. Anna palaa, Kookos!

29 elokuuta, 2005 08:56  

Lähetä kommentti

<< Home