Jos sais kerran viinaa laskiaismäessä

Kuten kuuluu, kävimme laskiaissunnuntaina mäkeä laskemassa (v***u tää mikään reaaliaikainen media oo, nyt vasta kirjoitan laskiaisesta). Pojalle ostettiin joululahjaksi rattikelkka, joten sitä käyttelemme niin ahkerasti kuin suinkin. Erityisesti laskiaisena kuuluu hyvien perheiden, jollainen olemme, mennä lastensa kanssa mäkeen.

Menimme. Oli pohjattoman tylsää. Luonnollisesti teeskentelin, minkä kerkesin, että olisi ollut hauskaa: kannustin lasta, nauroimme ja kiljuimme, laskimme mäkeä, menimme mukkelis makkelis. Mietin koko ajan, milloin olemme olleet niin kauan, että saadaan lähteä takaisin kotiin eikä kukaan ajattele, että "vastahan noi tuli".

Inhoan ulkoilua ja kaikenlaista lumirellestämistä. Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi, kymmenen kiloa laihempi, jos minulla olisi stailit vaatteet ja muutama körri kierteessä, saisin viinaa ja vapaata seksiä, niin by all means. Näillä ehdoilla ja vain näillä ehdoilla laskiaismäessä sekoilu olisi varmaan ihan kivaa.

Olen jokseenkin varma, että samanlaisia teeskentelijöitä oli mäessä muitakin. On varmasti myös naivin optimistisen luonteen omaavia ihmisiä, joiden elämän tärkeintä sisältöä ovat lasten kanssa laskiaismäessä vietetyt hetket ja muut samaan kategoriaan kuuluvat.

Voi heitä onnellisia, huolettomia ihmisiä! Heillä ei ole kannettavanaan minun taakkaani: huono omatunto siitä, että pitäisi nauttia laskiaismäestä, mutta ei nauti, huono omatunto siitä, että haluaisi olla nuori, nätti, villi ja vapaa, huono omatunto siitä, että kaipaa kotiin lämpimään nyhjöttämään, teetä keittämään, keksiä napostelemaan.