keskiviikkona, tammikuuta 26, 2005

"Kiitos paljon!"

Voi pyhä yksinkertaisuus! Taas kerran yksi sähköpostiviesti, jossa sanotaan vain ja ainoastaan "Kiitos oikein paljon!"

ÄLKÄÄ TUKKIKO MINUN INBOXIANI TUOLLAISILLA LAPSELLISUUKSILLA!

Jos minä lähetän sinulle viestin, jossa on mukana pyytämäsi Excel-taulukko tai linkki sinne webbi-sivulle (jonne sinun olisi muutenkin pitänyt osata mennä), se on minun työtäni, ei minua tarvitse siitä erikseen kiitellä. Minun sähköpostiini tulee viestejä päivittäin tällaiseen tahtiin: ping, ping, ping... Älä ylikuormita serveri-parkaa tällä kiitos-spämmillä, pliis.

Jos teen jonkun poikkeuksellisen urotyön - joita myös toki teen päivittäin - kiitä silloin ja kerro, miksi se oli niin poikkeuksellista.

Ja olipa sovinismia tai mitä hyvänsä: Tällaista harrastavat vain naiset! En ole kuuna kullan valkeana saanut mieheltä viestiä, jossa sanottaisiin: "Kiitos :-) Hauskaa päivää!"

Odottavatko nämä kiitos-ihmiset ehkä, että vastaan heille: "Eipä kestä! Hauskaa päivää ;-)"?


3 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Eipä tullut esiin ammattiasi, josta olisi voinut päätellä jotain asiaan liittyvää. Jos olet vaikka informaatikko, ymmärrän harmistuksesi, mutta kamoon. Oletko tietoinen hyvistä käytöstavoista? Huvittaa jotenkin nämä ihmiset, jotka tekevät itsestään niin paskantärkeitä, että jopa kiitoksen lähettäminen sähköpostiin saa aikaan narinaa. Käytä suodatusta, niin harmittomat kiitosviestit eivät saa aikaan tuollaista stressiä. Arrgh.

27 tammikuuta, 2005 14:06  
Anonymous Anonyymi said...

Mutta toisaalta: tällainen pönttötavis, joka tarvitsee jonkun apua, ei välttämättä tiedä, onko homma iso vai pieni. Tai että kuuluuko asiaan kiitellä vai ei. Joku kollegasi kenties nyyhkii blogissaan, että kun ei koskaan kiitetä...

Hanna G

27 tammikuuta, 2005 17:32  
Blogger Kookos said...

Jos nämä kiitos-ihmiset kiittelevät siksi, että se heidän mielestään kuuluu hyviin tapoihin, niin sitten on hyvät tavat ymmärretty vähän väärin. On toki hyvätapaista kiittää, kun sen aika on, mutta tietyn rajan tultua ylitetyksi, minä alan miettiä, onko takana jokin hidden agenda. Pelkääkö ihminen minua ja haluaa osoittaa alamaisuuttaa kiittelyllään? Onko hänellä huono omatunto, tunteeko hän olevansa kiitollisuudenvelassa? Vai onko vain sitä lajia naisellinen, ettei ole osannut irrottautua ala-asteikäisten tyttöjen ootsä-mun-kaa-leikeistä, vaan luulee, että samat lait pätevät tällä miehisellä tietoliikennealallakin? (Eivät nimittäin päde - nimimerkki Kokemusta on.)

Tätä lajia kiittelijöitä on niistä, joiden kanssa työskentelen, häviävän pieni osa, mutta näiltä muutamalta sitten pukkaakin kiitosta ja aurinkoisen päivän toivotusta joka ikisen lähetetyn linkin, memon tai excelin jälkeen. Suurin osa kollegoista pysyttelee asialinjalla ja lähettää joko yksityiskohtaisia mega-maileja tai yksirivisiä vastauksia tyyliin: "Näyttää olevan ok. -R-" tai "Onko tämä asia nyt hoidettu? P".

Itse käyttelen - omasta mielestäni juuri sopivasti - asiallisia rakenteita ja pieniä hupaisia heittoja. Joskus lähetän erikseen kiitoksen, jos joku on tehnyt sankariteon. Silloin myös kerron parilla sanalla, miksi juuri tämä oli niin erikoislaatuista. Olen itsekin saanut toisinaan vastaavanlaisia kehuja, jos pitkällisen selvittelyn ja taiston jälkeen olen pystynyt aidosti helpottamaan kollegan elämää tai jos joku on ollut sitä mieltä, että panokseni projektissa on ollut poikkeuksellisen ansiokas.

Niin siitä paskantärkeydestä... Siinä kyllä osutaan ihan oikeaan. Paskantärkeys is my second name ja tärkeily minua liikkeellä pitävä voima ;-)

28 tammikuuta, 2005 08:51  

Lähetä kommentti

<< Home