tiistaina, tammikuuta 25, 2005

Imetysmanifesti

Blogistanissa on keskusteltu ns. taaperoimetyksestä. Itse en olisi huomannutkaan, mutta Äet’ veti keskustelun yhteen äskettäisissä postauksissaan (täällä ja täällä).

Kannanpa minäkin korteni kekoon. En tällä kertaa avaakaan omaa sanaista arkkuani, vaan lainaan ystävääni Feministiä, joka taannoin eräällä palstalla (ei blogissaan siis) kertoi omasta imetysfilosofiastaan. Minua puhutteli erittäin paljon tämä feministinen lähtökohta imetykseen.

Pahoin pelkään, että olen raa’asti kannibalisoinut Feministin sanoja joissain keskusteluissa. Kyllä, totta se on, harrastan toisinaan imetyksen puolesta puhumista, vaikka imetys ei minulle henkilökohtaisesti ollut kummoinen kokemus, eikä minun vauvanikaan ollut koskaan oikein innoissaan rinnoistani.

Mutta puheenvuoro siis Feministille:

“[Nimimerkki] kyseli, miten neuvola ja muut julkiset järjestelmät voisivat oikeasti auttaa imetyksen onnistumisessa. Minä luulen, että vika ei ole neuvonnassa ja opettamisessa, vaikka silläkin saralla voidaan paljon auttaa asiaa. Ongelma on kulttuurissa; naisten ei anneta imettää itse. Raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä ja lapsen kasvatuksesta on tehty osa kansantalouden tuotantoa, uusien ihmisten tuottaminenhan on tärkeää valtiolle ja yhteiskunnalle monessakin mielessä. Lapset ja perheet ovat tärkeitä kuluttajia ja toisaalta uusia ihmisiä on saatava vanhenevaa väestöä paikkaamaan.

Naisten autonomiaa loukataan jatkuvasti, kun kyse on lapsista. Naiset imettäisivät enemmän ja paremmalla mielellä, jos imetys ei olisi osa teknotaloutta. Yhteiskunta ja patriarkaalinen kulttuuri esittelevät naisihanteen, johon "hyvät äidit" pyrkivät. Tällaiset ihannemallit loukkaavat naisen kykyä toimia, ajatella ja päättää itse.

Imetys on ainakin minulle osa kapinaa, imetän kauemmin kuin yleinen suositus on, koska en halua sopia yleisesti hyväksyttyyn muottiin. Neuvolan suositukset kun perustuvat johonkin sovinnaiseen-sopivaan-keskimääräiseen. Ja nuo määritelmät riittävät perusteluksi, koska ne kertovat jostain yleisesti hyväksytystä. Kehäpäätelmä siis.”

Ja:

“En koe, että imetyksen hankalassa edistämisessä olisi ensisijaisesti kyse vallasta, joka naisten olisi otettava, vaan ongelma on se, että imetys koetaan rumana, inhottavana ja pahana. Imetyksen imago on huono, vaikka samassa lauseessa kiitelläänkin sen hyödyllisyyttä lapselle, äidille ja lapsen ravitsemukselle.

Imetystä, raskautta ja synnytystä pidetään itseasiassa aika iljettävinä asioina. Ihan loogista on, että vauvan kakkavaippa on suurinpiirtein hirveintä mitä aikuinen voi kohdata. Moni mies korostaa isoon ääneen, ettei hän vaihda vaippaa - tai että hän ei ainakaan tahdo olla kakkavaippojen kanssa missään tekemisissä. Höh. Kakkahan ei usein edes haise. Miehet kohtelevat vauvan kakkaa [kuin] jotain tarttuvaa tautia.

Haetaanpa vastaavia asioita miesten maailmasta. Mätänevät, haisevat, verta vuotavat ja likaiset sotavammat ovat uljaita ja urheiluvammat ovat urheita. Katutappelusta saadut arvet kasvoilla vain komistavat. Hammas voi olla poskella, silmä voi harittaa ja nenä vinossa, mutta se on vain elämää ja kertoo miehen aktiivisesta elämänhistoriasta.

Naisen pitää sen sijaan miettiä fyysisyyttään paljon tarkemmin. Sille varattu kehys on huomattavasti ahtaampi. Nainen ilmaisee fyysisyyttään kapealla uumalla ja ryhdikkäillä, kiinteillä tisseillä. Peppu on pieni ja soma. Fyysisyyden poikkeamia ovat raskaus, imetys ja synnytys. Ne annetaan anteeksi, mutta niistä naisen on hyvä päästä nopeasti ohi. Siksi imettäminen iljettää.

Tässä tekisi mieleni puhua miehen siemennesteestä ja kuinka kulttuuri suhtautuu siihen, mutta antaa olla. Lyhyesti sanottuna, sperma on hienointa maailmassa ja äidinmaidon pitää taistella asemastaan maailman eri maitojen joukossa.”

Keskustelu polveili seuraavaksi sen ympärillä, miksi ja ketä imetys ällöttää. Feministi vastaa:

“Kun puhuin imetyksen ällöttävyydestä, en tarkoittanutkaan että pelkästään miehet inhoaisivat imetystä. Aivan kuten sinäkin [Nimimerkki] toteat, myös naiset suhtautuvat asiaan niin, ja siinä näkyy kulttuurin vaikutus erityisen selvästi. Naiset heijastelevat sitä, mitä ovat elämässään oppineet, niin kuin me kaikki teemme joka päivä, eikä se ole edes sukupuolikysymys. Kyse on siis vain oppimisesta.

Naisen fyysisyys on juuri siksi niin kompleksinen asia, koska nainen reflektoi koko ajan itseään niitä vaatimuksia vasten, joita hänen vartalolleen asetetaan. Siksi mies voi rauhallisesti todeta ihmettelevänsä naisten hössötystä siitä, miltä pitäisi näyttää ja mitä kohtia kropassani pitäisi korjata. Aivan niin, ihmeellistähän se on naistenkin mielestä, mutta naiset toteuttavat sillä kohkaamisellaan kulttuurin opetuksia, he koettavat asettautua siihen muottiin, joka heille on valettu.

Oletko muuten, [Nimimerkki], ajatellut, että kompleksisella vartalokäsityksellä tosiaan saattaa olla jokin yhteys vallitsevaan yleiskulttuuriin, jota naiset eivät varmaankaan ole itse itselleen kidutukseksi säätäneet, vaan he ovat vain mukautuneet siihen. Sehän on itseasiassa kaikkein selkeimpiä osoituksia siitä, kuinka nainen on kulttuurissa määrittelyissä ja toimintatapojen valinnassa altavastaaja, kuunteluoppilas.

Tottakai on niin, että imettämällä voimme kulttuuria muuttaa, sitähän [Nimimerkki] tarkoitat. Siitähän kirjoitin jo aiemmin tänä päivänä, imetys on minulle myös manifestaatio, kapinaa tiettyä äiti-lapsi-kehikkoa ja erityisesti äitimuottia vastaan.

Tuota me muuten, me näitä asioita [...] ruotivat ja vauvojamme imettävät ihmiset teemme koko ajan, me muutamme maailmaa, vaikka emme sitä itse tajua. Mutta etulinjassa me kuljemme. Näytämme tietä. Esimerkiksi imettämällä ja erityisesti imettämisestä PUHUMALLA ja MANIFESTOIMALLA olemme varmasti ottaneet vallan omiin käsiimme siinä mielessä kuin tarkoitat, [Nimimerkki], eikö niin? Tämä imetyskeskustelukin on vallan käyttöä.”

Sitten siirryttiinkin keskustelemaan feminismistä ja siitä kuka tunnustautuu feministiksi. Tässä siis Feministin imetysmanifesti kokonaisuudessaan. Hienosti kirjoitettu!

3 Comments:

Blogger Aisaton said...

"Yhteiskunta ja patriarkaalinen kulttuuri esittelevät naisihanteen, johon "hyvät äidit" pyrkivät. Tällaiset ihannemallit loukkaavat naisen kykyä toimia, ajatella ja päättää itse."

Ohhohhohhohhooo, kylläpäs taas verenpaine kohhooo. Oikeasti, jos yhteiskunta ei esittelisi mitään ihannetta, johon äitien pitäisi pyrkiä, täällä vedeltäisiin vieläkin lapsukaisia remmillä persuksille. Todellisuudessa yhteiskunnan pitäisi pistää äidit nykyistä tarkempaan ruotuun, sillä maassamme syntyy vuosittain satoja äidin alkoholinkäytön vammauttamia lapsia. Siinä sitä taas ollaan, oikeasti kaikki äidit eivät vieläkään tunne alkoholin vaaroja sikiölle ja monet eivät silti nakkaa kakkaakaan, vaikka tietäisivätkin. Ihan riippumatta sukupuolesta ihmisten kyky "ajatella itse" on varsin rajallinen. "Naisen autonomia" on tässä yhteydessä aika älyttömän vähäpätöinen juttu, kun on kyse lapsen terveydestä.

Otetaanpa huomioon, että Suomi on ns. hyvinvointivaltio, jossa niin lasten kuin aikuistenkin terveydenhuolto maksetaan yhteisistä verovaroista. Tämä antaa yhteiskunnalle paitsi oikeuden, myös velvollisuuden ohjata ihmisiä terveelliseen toimintaan. Näin tehdään ihan aikuisillekin, alkoholin, huumeiden ja tupakan käyttöä sanktioidaan ja valvotaan. Erityisen suojelun tarpeessa ovat lapset. Suojelun tarvetta korostaa lisääntyvä maahanmuutto, joka tuo mukanaan tapoja, joita ei vain voida hyväksyä. Esimerkkeinä tyttöjen ympärileikkaus, jonka ehkäisyyn onkin kiinnitetty jonkin verran huomiota, sekä poikien vastaava, joka ei tietenkään kiinnosta ketään.

Toki voidaan ajatella myös mallia, jossa kaikki ovat vastuussa itsestään. En ole kuitenkaan eläissäni nähnyt feministiä, joka olisi ollut valmis luopumaan sosiaaliturvasta. Vasemmistopuolueista he yleensä löytyvät.

Erityisen tarkkaan valvontaan ottaisin vanhemmat, jotka ovat niin kertakaikkisen halveksuttavia, että tekevät lapsestaan poliittisen pelinappulan:

"Imetys on ainakin minulle osa kapinaa, imetän kauemmin kuin yleinen suositus on, koska en halua sopia yleisesti hyväksyttyyn muottiin."

Miettisit sinäkin hyvä ihminen edes vähän, ennen kuin alat tällaista soopaa levittämään.

26 tammikuuta, 2005 13:32  
Blogger Kookos said...

No jopas jopas, onpa täällä kiukkuista tekstiä!

Minusta tuntuu, että me puhumme jotenkin eri asiasta. Tuntuuko sinusta?

Kannattaa taas ottaa esille good old suhteellisuudentaju. Tuskin tätä kirjoitusta on tarkoitettu rinnastamaan aitoja epäkohtia kuten lasten fyysinen kuritus ja mielipidekysymyksiä kuten imetys.

[Toki fyysisistä kurituskeinoistakin voidaan olla montaa mieltä, ei kaikissa kulttuureissa ruumiillinen koskemattomuus ole niin big deal kuin meillä. Disclaimer: En ole sitä mieltä, että sellainen olisi Suomessa tai missään muuallakaan hyväksyttävää, mutta kunkin kulttuurin kasvatti ajattelee siitä eri tavalla. Jos kaikki lapset saavat ajoittain remmistä, ei yksittäinen lapsi näe sitä omalla kohdallaan kovin kovana kohtalona. Saattaapa jopa pitää kuritusta itselleen tarpeellisena.]

Enpä oikein jaksa uskoa sitäkään, että imetyksensä kannanottona näkevä äiti tekee lapsestaan "poliittisen pelinappulan". En nimittäin usko, että yksikään nainen viitsisi vaivautua PELKÄSTÄÄN sen vuoksi imettämään. Monet muutkin asiat voivat olla pieniä arkipäivän kannanottoja. Toisaalta on ihmisen omat ajatukset toiminnastaan, toisaalta se, mitä muut näkevät / haluavat nähdä. On aivan mahdoton on ennustaa, miten muut kunkin teon ymmärtävät ja millaisia merkityksiä sille antavat.

Otetaanpa vaikka kantoliinat. Joidenkin mielestä ne ovat yksinomaan käteviä vauvan kuljettamiseen, vähän niin kuin ylimääräinen käsi. Hyvin usein kantoliinoihin yhdistetään myös "ideologiaa". Ne voidaan nähdä kannanottona kulutuskeskeisyyttä vastaan tai osoituksena äidin halusta toteuttaa mahdollisimman lapsimyönteistä vauvanhoitotapaa. Ajattelipa kantoliinaa käyttävä äiti itse mitä tahansa, mikään ei estä kanssaihmisiä liittämästä häneen monenlaisia attribuutteja tahtoipa hän tai ei.

Onko silloinkin vauva poliittinen pelinappula?

27 tammikuuta, 2005 09:31  
Anonymous Anonyymi said...

Kyllä, selvästikin puhumme jossain määrin eri asioista. Siitä ei ole epäilystäkään. Ruumiillisen kurittamisen ottaminen vertailukohdaksi saattoi olla hieman kohtuutonta, mutta lähinnä tarkoitus oli muistuttaa, että vanhempien joukossa on a)vastuuttomia, b)barbaarisia ja c)tietämättömiä ihmisiä. Ja se taas tarkoittaa sitä, että vanhempia pitää kontrolloida.

Manifestin pohjavirtana oli ajatus siitä, että valistunut länsimaalainen nainen osaa itse hoitaa lastaan riittävän hyvin, ilman normittavaa ohjausta. Tämä ajatus on mielestäni täyttä potaskaa. Koskaan historiassa ihmiset, niin miehet kuin naisetkaan, eivät ole olleet yhtä vieraantuneita tuollaisista taidoista. Näissä oloissa on erittäin paljon syytä turvautua melko tiukkaan ohjaukseen. Eivät ne entisaikojen naisetkaan ole ihmeellisesti "vain keksineet" lastenhoidon taitoja. Ne on peritty samassa taloudessa eläviltä isovanhemmilta. Tällainen sukupolviketju on katkennut, ja se nyt vain on tavalla tai toisella korvattava.

Ja sikäli kuin olen asiantuntijoilta kuullut, imetys ei todellakaan ole mielipidekysymys, vaan varsin merkittävä seikka lapsen terveyden ja kehityksen kannalta. Hyvinkin saman mittakaavan asia kuin ruumiillinen kuritus. Kantoliina sen sijaan lienee makuasia. Rinnastaisin sen lähinnä lapsen vaatetukseen. Se nyt on vauvalle yksi ja sama, onko sillä sininen vai punainen paita, mutta sillä voi äiti vapaasti ilmaista omia poliittisia agendojaan. Lapsi on siinä pelinappula, mutta ero onkin siinä, että paidan värillä ei ole oleellista vaikutusta lapsen terveyteen.

Mielestäni se, että surkuttelee äitien päätöksentekokyvyn vähättelyä ja samassa kirjoituksessa kertoo antavansa poliittisen agendansa vaikuttaa lapsen terveyttä koskeviin päätöksiin, on aika katastrofaalisen luokan ristiriita.

Luin kirjoittajan muita kirjoituksia, ja totesin hänen kärsivän vakavasta itsekritiikin, ja toisaalta myös loogisen ajattelun puutteesta. Sikäli en voi olla hänelle kiukkuinen, surullinen vain. Jos sävyssäni oli ärhentelyä, pahoittelen.

27 tammikuuta, 2005 10:57  

Lähetä kommentti

<< Home