Farkut, osa II

Sen täytyy johtua farkuista.

Minulla on tosin antelias-decolteinen slimfit-t-paita päällä. Mutta niin on ollut lukemattomina muinakin päivinä. Huulipuna on tänään tummemman punaista kuin viime viikolla, mutta vanha puna se silti on. Puolet puikosta on jo käynyt huulteni kautta ja yhtynyt tietä tai toista luonnon kiertokulkuun.

Nyt insinöörit katsovat minua jogurtinostomatkallani firman kanttiinissa sillä silmällä. Eikö niillä luulisi olevan itselläkin verevät emännät kotona. Ainakin he ovat sitä laatua, jonka voin hyvin kuvitella liikkuvan puistoissa tuulipuvuissaan kera kahden kouluikäisen rakentelemassa lumiukkoja sillä välin kun enemmän tai vähemmän verevä emäntä suorittaa viikkosiivousta ja laittaa lauantailounaaksi makaronilaatikkoa.

Heillä on turvaistuimet kaikissa kulkuneuvoissaan. Näen heidän pyöräilevän tai autoilevan töihin ja pysäköivän kulkuneuvojaan meidän samanlaisten viereen.

Tarvitseeko sitä sitten toisten emäntien rintojen väliä tuijotella.

Sen täytyy johtua farkuista.