Kookos osti farkut

Olen ollut tänään nättinä. Ostin toissapäivänä sievät farkut, sellaista pehmeää kuluneen näköistä kangasta ja SUURI hopeanvärinen nappi. Minä en juurikaan käytä farkkuja. Olen sellainen äidillisen mallinen, en kovin pullukka, mutta omaan rintaa, peppua ja masua sen verran, etten näytä hyvältä etupäässä teinivartaloisille ihmisille suunnitelluissa lantiomallisissa jameksissa.

En edes tykkää farkuista! Olen koko elämäni yrittänyt päästä siihen, että vaatekaappini pursuaisi kaikenlaista herkkua, niin ettei farkkuja tarvitsisi käyttää.

Nyt ostamani farkut ovat aika lantiojutut, mutta ihmeenihanalla naisellisella tavalla. Löysin ladylike lantio-jamekset, ihme on tapahtunut! Pikkukaupassa oli hyvä palvelu, ostin heti, kun myyjä löysi minulle sopivat. Ensin en meinannut suostua edes sovittamaan, mutta onneksi myyjätäti pakotti.

Olen kopsutellut korkokengissäni, letkeissä housuissani ja söpössä Betty Barclay –neuleessani tänään ja tuntenut oloni sieväksi ja tyylikkääksi. Ostin eilen myös yltiöluxus-maapuuterin, joten kasvoillakin on ihan uusi hehku [yeah, right]. Puuterirasiassa on samettinen pinta ja sitä säilytetään punaisessa silkkipussukassa. Aamulla heräsin onnellisena, hädin tuskin maltoin odottaa, että pääsen puuterointivaiheeseen.

No eipä aikaakaan, kun olen mielestäni taas pelkästään pystynenäinen, pömppövatsainen ja “ei mitään päälle pantavaa” –oma itseni jälleen...