Palaan asiaan

Hyvä ystäväni kertoi taannoin hävenneensä silmät päästään väittelijän puolesta väitöstilaisuudessa, kun tämä ei ollut osannut kysyttäessä kertoa millainen ihmiskäsitys hänellä on. Olin ystäväni osoittamasta närkästyksestä ja häpeästä vähän hämilläni - ihmiskäsitys ei ole asia, josta minullakaan olisi valmiiksi sorvattuna näppärä kolmen kohdan lista.

Sen verran olin asiaa kasvatuksen näkökulmasta (millainen on hyvä kasvatus? millainen on hyvä lapsi / ihminen?) pohdiskellut, että kykenin mielessäni aavistamaan, mitä olisin sanonut, jos minulta olisi kysytty yllättäen sama kysymys. Seuraavaksi aion lukea (ihan muistakin syistä) Veli-Matti Värrin kirjan Hyvä kasvatus - kasvatus hyvään, jolta odotan tässä(kin) mielessä paljon.

En siis muista tähän ikään mennessä juurikaan kohdanneeni esityksiä hyvästä ihmisyydestä tai ihmisnäkemyksistä (olivatpa "hyviä" tai "pahoja") ylipäätään, mutta kirjaanpa muistiin tämänhetkisen ajatukseni. Kunhan tiedän enemmän muodostaakseni perustellumman mielipiteen, palaan tähän.

1. Luulen, että minun ihmiskäsitykseni on melko kyyninen. Karuimmillaan sen voisi muotoilla niin, että uskon ihmisen olevan perimmiltään paha. Jos ihminen antaa itselleen vallan, hän kulkee kohti tuhoa.

2. Ihmisellä voi olla monesta syystä pyrkimys hyvään. Joissain ihmisissä äitiys saa hyvyyden pintaan, joissain jumaluuden kohtaaminen / uskon sisäistäminen omassa elämässä, jokin yhteiskunnallinen korkeamman hyvän tavoittelu jne.

3. Ihminen on parhaimmillaan oppiva, luova, ajatteleva, analyyttinen, huumorintajuinen, vakavamielinen, vastuuntuntoinen, lempeä. Ihminen voi degeneroitua näiden vastakohdiksi.

4. Hyvä ihminen on tasapainossa sekä ulkoisen että sisäisen maailmansa kanssa (tässä pientä viitettä juuri lukemastani Lapsesta aikuiseksi -tutkimuksesta). Tasapaino ulkoisen maailman kanssa tarkoittaa sitä, että elää yhteiskunnan tiettyjen rajojen mukaan - mikä ei tarkoita keskiluokkaista elämänasennetta, vaan luovimista erilaisten paineiden välillä ja vastuunkantamista, sitoutumista. Tasapaino sisäisen maailman kanssa tarkoittaa sitä, että tuntee itsensä ja omat pyrkimyksensä ja kykenee toteuttamaan niitä elämässään.

Tämän enempään en juuri nyt kykene. Lista ei ole pitkään harkittu - tarkoitus oli nimenomaan pukea sanoiksi muutama ajatuksenpoikanen. Tietynlainen toisaalta ja toisaalta -mentaliteetti näissä väitteissä heijastuu. Liekö sitten hyvä vai huono asia.

Kuten sanoin, palaan asiaan.