Toisenlainen taimitarha

Aikomuksenamme on vaihtaa pojan päivähoitopaikkaa viimeistään kun talomme valmistuu. Samoihin aikoihin poika tulee kunnioitettavaan kolmen vuoden ikään ja mielestäni vaihto perhepäivähoidosta päiväkotihoitoon olisi järkevää. Mies on toivonut vaihtoa jo pitkään, haluaisi nytkin hoitaa asian asappina.

Valitsimme webbisivujen painotusten perusteella kaksi taloa, joihin tutustumme ennen hakemuksen jättämistä. Tänään kävin Eetun kanssa vierailulla näistä toisessa. Paikka täytti oikeastaan kaikki vaatimukseni noin niin kuin ensisilmäyksen perusteella.

Juttelin pitkään johtajan kanssa ja kyselin ryhmäkoista, omahoitajajärjestelmästä ja vanhempien vaikutusmahdollisuuksista. Jos muistan oikein, juuri omahoitajamalli oli yksi syy, miksi tuo päiväkoti kiinnosti. Johtaja kertoi, ettei aikoinaan alulle pistetty vanhempainneuvosto jaksanut kiinnostaa vanhempia. Pidän tätä kummallisena, mutta se ei hämmästytä minua. Omakin käsitykseni on, että vanhemmat eivät ole kovin aktiivisia keskimäärin. Hän lupasi kuitenkin, että ensi syksynä voisi yrittää uudelleen. Voitte olla varmoja, että jos me olemme tuolloin remmissä, pistän kaiken tarmoni vanhempaintoiminnan aktivoimiseen.

Pienten ryhmän hoitajat vaikuttivat rauhallisilta ja järkeviltä (toisin kuin siinä päiväkodissa, josta meillä on kokemusta: siellä pienten hoitajat ovat hassuja hössötätejä, varsinkaan mieheni ei luota heihin yhtään). Juttelin pari sanaa myös pienten ryhmän lastentarhanopettajan kanssa. Energinen tapaus – mahtaako olla miten rasittava pidemmän päälle?

2-4-vuotiaiden ryhmästä löysin tuttavaperheen äidin! Tiesin, että hän on lastenhoitajana jossain päiväkodissa, mutta päiväkodin nimi ei ollut jäänyt mieleen. Hän suositteli lämpimästi talon pienten ryhmää ja sanoi, että voisi tuoda sinne omankin lapsensa. Muistelen, että edellisestä työpaikastaan hän sanoin päinvastaista. Erot varsinkin ilmapiirissä ja lapsilähtöisyyden tasossa näyttävät olevan suuret. Siksi tutustuminen etukäteen on minulle välttämättömyys: olen ainakin tehnyt parhaani löytääkseni lapselleni hyvän hoitopaikan. Seuraavana ohjelmassa onkin kutsua tuttavaperhe meille kylään ja lypsää irti kaikki sisäpiirin tieto.

Päiväkodin ohjelmassa oli tänään laulutuokio. Miten ihmeellistä, että sellaista lastenkulttuuria vaalitaan ympäri kaupunkia tomerien naisten toimesta! Nyt kun olen vähän tutustunut ydinkunta-palvelukuntamalliin, hiipii mieleen kysymys: Eikö päiväkotien toimintahetkiä voisi jotenkin tuotteistaa? Olen aivan pöllämystynyt nyt, kun olen tajunnut millaisia taideteoksia, kätten töitä ja luovaa toimintaa päiväkodeissa syntyy. Suu auki ihaillen seuraan lastentarhanopettajien työtä.

Eetu viihtyi hyvin (tosin hän viihtyy aina kun äiti ja/tai isä on mukana). Kun pakkauduimme takaisin autoon, hän totesi lakonisesti: “Nyt mennään tinne huonoon päiväkottiin.” Onneksi huonon päiväkodin hoitojakso on taas toistaiseksi pian ohi, ensi viikolla puoleksi päiväksi omalle hoitajalle, sitten lomalle.