Poliittinen pesäero
Olimme pitkällä ja puhdistavalla lomalla. Emme kovin kaukana normaaliarjesta, mutta henkisesti kuitenkin ihan eri sfääreissä.
***
Eilen seurasin A-Talkin pikaista analyysiä pääministerin ja vaimonsa erosta ja sen poliittisista vaikutuksista. Politiikan asiantuntijaa tai mitä lie professoria haastateltiin. Toimittaja kysyi asiantuntijalta, eikö ero tule Vanhaselle huonoon aikaan noin niin kuin presidentinvaaleja ajatellen – jos oletetaan, että Vanhanen vielä harkitsee kisailua.
Minua hieman hymyilytti asiantuntijan hellyttävän naivi vastaus. Hän sanoi, ettei avioeroa voi ajoittaa, “se tulee, jos se tulee”.
Noinkohan on? Jos Vanhanen aikoisi asettua presidenttiehdokkaaksi, ja jos hänen vaimonsa tuntee häntä ja hänen poliittisia ambitioitaan kohtaan pienintäkään kiinnostusta, uskoisin, että avioeron ja siitä ilmoittamisen voisi hyvinkin ajoittaa paremmin. Vuoden verran voi kuka tahansa sinnitellä kurjassakin liitossa. En kuitenkaan jaksa uskoa, että Vanhanen hakkaisi vaimoaan tai lapsiaan tai viipyisi viikkotolkulla kännäysreissuilla, pettämiseenkään en oikein usko – sen verran varovaiselta kaveri vaikuttaa.
Ennen vanhaan harrastettiin, ja konservatiivisemmissa kulttuureissa kuin Suomen harrastetaan edelleen, kulissiavioliittoja. Kiva juttu, jos nyt tuli osoitetuksi, että sellaisesta turhanaikaisuudesta on päästy eroon - mutta väite "avioero tulee, jos tulee" on kyllä edelleenkin kukkupuhetta. Päätös avioerosta on yhden, kahden tai useamman ihmisen, ja epäilemättä avioero on neuvottelu- ja kaupantekotilaisuus niin kuin mikä tahansa muukin inhimillinen toiminta.
Uutislähetyksen haastattelussa Vanhasen habitus toi etäisesti mieleen Clintonin ahdingon aikoinaan Lewinsky-skandaalin myllerryksessä. Vaikka Clinton vaikutti aikamoiselta limanuljaskalta, kävi minun häntä melkein sääliksi; hän oli kaksinaismoralistisen, kiihkokonservatiivisen, poliittisen retoriikan uhri. Samaan tapaan kömpelösti joutui Vanhanen eilen puimaan kameroiden edessä yksityisasioitaan. Suomalainen mies on – jos mahdollista – vieläkin säälittävämpi kuvaillessaan pseudoasiallisin kääntein avioliittonsa tilaa ja lähihistoriaa.
Pääministeri napsii tässä pyörityksessä saavillisen sympatiairtopisteitä. En jaksa selittää miksi, mutta keskustapuolue vaikuttaa minustakin nyt – tästä ja muista syistä – inhimillisemmältä ja uskottavammalta kuin koskaan. En minä tietenkään sympatiasta keskustapuoluetta tai mitään muutakaan puoluetta äänestä. Silti julkisuuskuvan muutos on mielestäni merkittävä.
posted by Kookos @ 8:39 ap.
4 Comments:
Vanhanen on aika voimaton, jos vaimo päättää lähteä. Ihmistä ei voi väkisin pitää, pääministerikään. Ehkä vaimo on jo siirtänyt eroa pääministerin tehtävän takia.
Vaalikampanjaan ajoitettu ero olisi ollut vielä huonompi vaihtoehto. Ja pitää ottaa huomioon sekin mahdollisuus, että Vanhanen valitaan presidentiksi (jos nyt edes ehdokkaaksi lähtee). Silloin ero olisi ollut enemmän kuin vaikeaa.
Luulen, että Vanhasilla on kaikki mahdollisuudet punnittu ja mietitty, ja valittu huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoin. Ei 20 vuoden avioliitosta lähdetä noin vain.
Väkisin ei voi pitää ei. Mutta kuten kirjoituksessani vihjasin, voisi kuvitella, että Vanhasten välillä vallitsisi jonkinlainen välittämisen ilmapiiri, ja edelleen voisi kuvitella, että rva Vanhanen toivoisi miehensä poliittiselle uralle kaikkea hyvää. (Tai ehkä ei, ehkä hän on katkera bitch.)
Minun mielestäni eroaminen presidenttinä ei olisi niin big deal kuin eroaminen presidenttiehdokkaana. Voin olla väärässäkin. Voi olla, että Vanhasesta ei tule kumpaakaan.
Tässä täytyy muistaa, että Vanhasesta tuli pääministeri yllättäen. Sitä ennen hän oli tuikitavallinen kansanedustaja, jonka avioero ei olisi herättänyt juurikaan kiinnostusta.
Ehkä rva Vanhanen olisi halunnut erota jo aiemmin, mutta juuri miehensä uran takia odotti aikaa "parempaa".
Mä olen kyllä television asiantuntijan kanssa samaa mieltä siitä, että varsinkaan jätetty puoliso ei avioeroa juuri pysty suunnittelemaan. Eikä sen jättäjänkään tarvi ian kaiken odottaa aikaa parempaa milloin minkäkin syyn varjolla.
Minusta on vain hyvä, että nyky-Suomessa pääministerikin voi erota ilman, että asiassa tarvii olla jotain epäilyttävää. Ei Vanhasen ura avioeroon pääty: miten voisikaan, kun meitä eronneita tässä maassa piisaa:)
Itse asiassa ainakin Tekniikka & Talouden eilisessä viikkokirjeessä (tai Talouselämä päiväkirjeessä, en muista kumpi se oli) analysoitiin että ero voi nostaa Vanhasen pisteitä presidenttipelissä juuri sen vuoksi että se tekee hänestä ja puolueesta inhimillisemmän.
Hankala sanoa mihin kaikkeen tuo vaikuttaa, mutta se on minusta hienoa että poliitikko ei Suomessa joudu irrottautumaan presidenttipelistä tai vastaavasta korkean tason politiikasta avioeron vuoksi. Eikä sellaisten syiden vuoksi ole myöskään pakko roikkua avioliitossa, jos siitä haluaa lähteä.
Faktahan on se (näin itsekin eronneena uskallan sen sanoa), että vain ne kaksi ihmistä jotka ovat siinä avioliitossa olleet, tietävät mitä siinä on tapahtunut, ja miksi erotaan nyt eikä aiemmin tai myöhemmin. Ja se on vain heidän oma asiansa, ei kenenkään muun. Siitäkin on paha puhua että ovatko eron perusteet olleet ”kevyitä” vai eivät. Voi väittää että kaikki muut perusteet erota kuin väkivaltaisuus, jatkuva pettäminen, ylenmääräinen alkoholinkäyttö yms. ovat ”kevyitä” perusteita erota. Moni eroaa siksi, että ei halua elää elämää, jossa ei ole ”kokonaan onneton”, vaikka päällisin puolin kaikki on kunnossa.
Olen itse sanonut ihmisille, myös omille vanhemmilleni, että kenelläkään joka ei ole itse eronnut ei ole kovin paljon varaa analysoida sitä aihetta, ainakaan sen suhteen että mikä on ”oikein” ja mikä ”väärin”, mitkä ovat ”riittäviä perusteita” eroon ja mitkä eivät jne.
Lähetä kommentti
<< Home