keskiviikkona, toukokuuta 18, 2005

In my book

Kiltillä on gallup suhtautumisesta kesän tuloon, Hiipinä on kohdannut ennakkoluuloja nelikymppisten naisten uima-asusteita kohtaan, Kaura kirjoittaa syömisestä.

Minä taas katsoin eilen totuutta silmästä silmään tavaratalon pukukopissa. Ja totuus ei ole kaunis, ei. Ei ne hyvät tissit paljon auta, jos vatsalla on monta makkaraa. Kauhtuneen värinen tukkakin näytti hyvältä (kampaaja vasta 1,5 viikon päästä), kun vertasi levenneisiin reisiin. Jos mistä, niin soukista reisistäni olen ollut ylpeä. Nyt ei ole enää niitäkään. Näytin peilikuvassa keski-ikäiseltä, nuoruuden kukoistuksensa menettäneeltä tantalta! Voi ei!

Bikinejä en tule tänä kesänä pukemaan päälleni, se oli epäilyttävää toimintaa mielestäni jo viime kesänä. Mikään pikadieetti ei näihin läskeihin pure. Tarvittaisiin kuukausia kiduttavaa nälkää ja kieltäymystä, tuskallisen hidasta rasvanpolttoliikuntaa ja näännyttävää punttitreeniä, lisäksi vielä rasvaimua ainakin kolmesta paikkaa ennen kuin suostuisin esiintymään postimerkin kokoisissa vaatekappaleissa.

Miehelle esitin probleemani: En osaa päättää jatkaisinko ihanaa, yltäkylläistä, nautinnollista elämääni vai luopuisinko siitä, jotta tulisin taas hoikaksi ja kauniiksi? Kumpi on tärkeämpää: La dolce vita vai estetiikka? Ja kyllä, in my book, ne sulkevat toisensa pois. Ei voi saada molempia. Kauneus edellyttää kieltäytymistä. Nautinto pitää sisällään ruokaorgioita.

Mietin oikein tosissani, mitä liikuntamuotoa harrastaisin mielelläni. Tässäkin on se ongelma, että in my book “liikunta” ja “mielelläni” eivät ole saman domainin sanoja. Mikä olisi sellainen liikuntalaji, jota varten ei tarvitsisi vaihtaa vaatteita eikä lähteä ulos? Mitä voisi harjoittaa sohvalla?

Illalla tein säälittävän yrityksen harjoittaa kuntoliikuntaa trampoliinilla (en vaihtanut vaatteita, hypin sohvan takana ihan lähellä telkkaria). Päätin pomppia viisitoista minuuttia, mutta eihän siitä mitään tullut. Ensin Eetu halusi hubaan mukaan ja koko homma meni leikkimiseksi. Kun poika oli houkuteltu sohvalle viinirypälekulhon kera, jatkoin pomppimista. Mutta enhän edes jaksanut viittätoista minuuttia.

Yritän tänä iltana uudestaan. Pitäkää peukkuja, että jaksaisin koko viisitoistaminuuttiseni!

11 Comments:

Blogger Kaura said...

Aah, laihdutus. Ootko tsekannut muuten Kutrin, eli Katri Mannisen sivuja? Mulla oli ihan laihdutusteemastakin polkkaus, kun nyt on tuota ruokateemaa tullut pyöritellyksi viime aikoina (mikä johtuu taglinestani epäilemättä).

18 toukokuuta, 2005 10:48  
Anonymous Anonyymi said...

Meillä täällä Pariisissa naiset (miehetkin) selvästi voivat saada molemmat, la dolce vitan ja estetiikan. Huolimatta herkuttelusta naiset ainakin perinteisesti ovat pysyneet hoikkina. Salaisuus on se, että kun syödään, nautitaan kunnolla eikä mietitä mitään muuta kuin sitä että ruoka on mahdollisimman maistuvaa. Mielellään syödään lisäksi säännöllisinä aikoina ja yhdesä muiden kanssa, jolloin seura tuo lisäilonsa ja keskimäärin estää orgiatyyppisen ahmimisen. Aterioiden välillä ei syödä välipaloja vaan mahan kurnahtaessa mietitään uusia nauhoilla kiinnitettäviä sukkia liiveineen ja sitä, miltä ne näyttäisivät yllä jos nyt hakisin palan juustoa. Kuvio on periaatteessa nerokas, mutta käytännössä sen toteuttaminen ei ole ihan yksinkertaista. Kiire ja pikaruoka valtaavat Ranskaakin ja ihmisten paratiisimainen viattomuus suhteessa ruokaan on katoamassa. Ylipainoisuus ja piinadieetit lisääntyvät täälläkin.

18 toukokuuta, 2005 11:45  
Blogger Feministi said...

Tästä ruokavalioaiheestahan me olemme puhuneet ennenkin, vuosia sitten. Olen samaa mieltä kuin pariisitar, joka neuvoi pitäytymään nautinnoissa, ja mustakin se on kyllä sun lajisi. Timmin kropan salaisuus nimittäin on, että syö mahdollisimman monipuolisesti, siis siten että elimistö tulkitsee sinun elävän yltäkylläisyydessä. Runsaudensarvessa ei ruoka lopu, joten elimistö ei ala kerätä varastorasvaa. Yksipuolinen ja köyhä ruokavalio lihottaa - sanon tämän, vaikka tiedän että syöt varmasti terveellisesti jo nyt.

18 toukokuuta, 2005 11:54  
Blogger Kookos said...

Minäkö terveellisesti söisin?!? En kyllä syö. Mistä sinä Kaisa sellaiseen vaikutelmaan olet päätynyt? Syön kasviksia, jotta minulla tulisi hyvä omatunto - ja etenkin ostan niitä ja sitten jätän ne jääkaappiin homehtumaan. Jos sinä olet meillä kylässä, saatan yrittää laittaa mähän terveellisempää ruokaa, koska tiedän, että sinä nautit sellaisesta. Muistaakseni tarjosin tosin myös viiniä ja leivonnaisia ;-)

Jos voisin syödä mitä vain, söisin vain leivoksia, sipsejä, juustoja, joisin makeaa siideriä, viinejä, limsaa, mässäisin pastaa kermaisissa kastikkeissa, pehmeää vaaleaa leipää kera salamin, karkkia, suklaata, jäätelöä upotettuna hilloihin ja kastikkeisiin jne. jne. Lurps!

Opeta siinä sitten lasta kirkkain silmin, että otapa tomaattia, kun itsekään ei tee sitä yhtään mieli.

Uskokaa vaan, kauneus ja nautinto on mahdoton yhtälö, sanoipa Kutrit sun muut mitä vaan. Pariisilaistenkin periaate perustuu pitkälti kieltäymykselle ja sille, että yleensä aina on nälkä.

Tosin sitä periaatetta jo noudatankin, että syön vain hyvää ruokaa. Periprotestanttista makaronilaatikon syömistä ja lautanen tyhjäksi -periaatetta en harrasta enkä opeta lapsellenikaan.

18 toukokuuta, 2005 12:59  
Blogger kiltti ihminen said...

Eikös ole kirja nimeltä "Miksi pariisittaret eivät liho?" tjsp. Sarjassamme PitäisVarmaanLukea, osa 278.

Mutta siis trampoliinihyppelyhän on kai oikein tehokasta liikuntaa, sen lisäksi voisin yhden ohjatun tunnin sekä muutamien dvd-avusteisten kotiyritelmien perusteella suositella Pilatesta. Ei tule hiki, mutta tuntee jotain tehneensä kuitenkin.

Mä olen silti väärä henkilö kommentoimaan, minä en edes yritä laihduttaa enkä viitsi syömisistäni suurta murhetta kantaa. Jotain nautintoja elämässä pitää olla sentään.

18 toukokuuta, 2005 13:10  
Anonymous Anonyymi said...

Kiltti: joo, sen kirjan on muistaakseni kirjoittanut joku amerikkalainen joka ihmetteli tätä ilmiötä.

Kookos: ei tasan ole nälkä jos vetäisee neljän ruokalajin aterian juustoineen ja viineineen. Kieltäymystä tietysti vähän tarvitaan, mutta on helpompi kieltäytyä välillä jos tietää että parin tunnin päässä odottaa herkkuateria ja siitä saa nauttia ilman minkäänlaista huonoa omaatuntoa.

Lämpimät terveiset Pariisista, olenkin tästä juuri lähdössä ostamaan ostamaan lounaaksi sipsejä ja kokista :-)

18 toukokuuta, 2005 13:49  
Blogger Kookos said...

Kiltti, onhan se trampoliinihyppely tehokasta, mutta kun se on niin tehokasta, ettei sitä jaksa tehdäkään ;-)

Pariisin ystävä, olenhan minä sen käytännössä nähnyt tapahtuvan: aamulla ei syödä mitään, vedetään vaan hillitön lekallinen paksua kahvia naamaan, pitkin päivää juodaan valtaisat määrät vettä, illalla sitten raviolit, kyyhkyt, viinit ja mousset nassuun. Mä selviän kyllä siitä ravioli-jne-osuudesta, mutta haluaisin myös tuhdin aamiaisen kera tuhkajuuston, valuvan camembertin, patongin ja kuohuviinin :D :D :D

18 toukokuuta, 2005 14:26  
Anonymous Maria said...

Anonymous Pariisissa (ah ollapa siellä!) ja Kiltti: Sen kirjan mistä puhutte on kirjoittanut itse asiassa ranskatar, joka asui USA:ssa vuoden tms. nuorempana, ja lihoi aika paljon. Palatessaan Ranskaan sitten taas laihtui, vaihtamalla takaisin ranskalaiseen ruokavalioon. Kirjoittaja taitaa olla Veuve Clicquot -shampanjaa tekevän firman toimitusjohtaja tms. nykyään. Olen nähnyt kuvia, ja näpsäkän näköinen nainen edelleen...

18 toukokuuta, 2005 18:35  
Blogger Wilhelmiina said...

Olen vihreä kateudesta. Teillä on trampoliini olohuoneessa... Herrajjestas, trampoliini. Miksei minulla ole?

Minä muuten pidän tomaateista. Etenkin suomalaisista kesätomaateista, jotka ovat minusta aivan ihania. Mutta, jotta välttäisimme väärän kuvan, pidän kyllä kaikesta muustakin, niin kuin nyt esimerkiksi ihan kaikesta makeasta. :)

19 toukokuuta, 2005 01:03  
Blogger Hiipinä said...

Tavaratalon pukukoppi on vihoviimeinen paikka tarkastella vartaloaan. Ne pelit ja ne valot eivät anna mitään anteeksi.

Mä olen jo marraskuusta käynyt kuntosalilla vähintään kerran viikossa. Mitään järisyttävää fitnesstymistä laihtumisesta puhumattakaan ei ole tapahtunut, mutta olen selvästi kiinteytynyt. Olen mitannut mittanauhalla:)

19 toukokuuta, 2005 14:28  
Anonymous Anonyymi said...

Protestoin: jos ajattelee niin, että terveellisesti syöminen ja eläminen on tylsää, niin tottahan toki se tuntuu ankealta.

Oma totuuteni on kuitenkin, että terveellinen ruoka ja kohtuuden opettelu on MIELEKÄSTÄ, HAUSKAA ja TUO HYVÄN OLON.

En oikeasti himoitse sipsejä, viinereitä ja muita herkkuja. Rakastan kaurapuuroa joka aamu, paheeni on tietysti se että terveellistäkin ruokaa tulee helposti syötyä yli oman kulutuksen.

Liikunnasta vielä: sehän vasta hauskaa on. Oikeesti, kummasta tulee fyysisesti parempi olo: sohvalla lojumisesta vai kävelylenkistä? Entä kummasta jää mukavammat muistot: kavereiden kanssa itsensä ähkyyn mässäämisestä vai kavereiden kanssa hyvän ruuan ääressä istumisesta JA ihanista keskusteluista, sopivan täydestä vatsasta.

Okei okei okei kuulostan terveysterroristilta... Väitän silti, että on ihan asenteesta kiinni, mikä ruoka ja mitkä elämäntavat tuntuvat hyviltä.

04 kesäkuuta, 2005 21:56  

Lähetä kommentti

<< Home