Soininmäki ja Krohnberg

Vihreiden puheenjohtajaehdokkaiden paneelikeskustelu Oulussa perjantaina oli hyvä kokemus.

Tilaisuuden juontajan (joku Kalevan toimittaja?) painotuksista en pitänyt tosin ollenkaan. Ketä kiinnostaa, tietävätkö ehdokkaat Kärppä-pelaajien nimiä? Penteleen Kärppä-fanit, tuputtavat kiekkokälätystään joka yhteyteen!

Ja miksi ihmeessä media haluaa saada ehdokkaista väenvängällä irti jotain poliittisia eroja ja marisee kun ehdokkaat kehuvat toisiaan? Hehän ovat samaa puoluetta, heidän kuuluukin olla suhteellisen samaa mieltä poliittisista linjauksista! Jos he ovat samaa mieltä, se on hyvä asia! Sittenhän voidaan valita puheenjohtaja pelkällä fiiliksellä, koska yhteinen linja pitää joka tapauksessa.

Sitten kun todella päästiin asiaan ja ehdokkaiden välille syntyi mielenkiintoista sanailua siitä, pitäisikö puolueen panostaa maaseudun vai kaupunkien valtuustopaikkojen voittamiseen, törppö moderaattori katkaisi jutun lyhyeen ja totesi, että näistä asioista pitää keskustella puoluehallituksessa. Haloo! Paikalla oli lähinnä vihreää kenttäväkeä ja vihreät tekevät sen päätöksen puolueen johtajasta – tottakai heitä (meitä) kiinnostavat puolueen sisäiset asiat!

Sinnemäki teki minuun vaikutuksen. Hän päästeli suustaan muutamia niin vaikuttavia ajatuksia, että minua meinasi alkaa pyörryttää. Että voi olla niin fiksu ihminen! Tiedättekö sen tunteen, kun joku sanoo jotain ja itselle tulee tunne, että Juuri Noin minäkin asian näen, mutta ei itse kuuna kullan valkeana olisi kyennyt pukemaan mielipidettä sanoiksi. Minun olisi tehnyt mieli kiljua yleisön joukosta, että Samaa mieltä! Hyvin sanottu! That's my girl!

Sinnemäki puhuu vähän, mutta asiaa, ilmaisee itseään täsmällisesti (Tärkeää, Tärkeää!), hän puhuu vakavana ja vakavissaan, mutta ei lainkaan tylsästi, itse asiassa värikkäästi ja kauniisti. Sinnemäki sanoi muun muassa jotenkin niin, että vihreä liitto on tulevaisuus- ja muutospuolue ja sen kannattajakunta on tulevaisuuteen suuntautunutta ja muutosvalmista. Tällaiset ihmiset ovat tyypillisesti lähteneet pois maaseudun kuolevista kylistä, koska noilla seuduilla ei näille ihmisille ole paljonkaan tarjottavaa. On liiton resurssien haaskausta paneutua voittamaan yksi valtuustopaikka tällaisilta paikkakunnilta, koska joukkoa, joka vihreitä haluaisi äänestää, ei näiltä seuduilta todennäköisesti löydy.

Soininvaara oli samoilla linjoilla, Krohnista ei ottanut selvää. Sen sijaan Cronberg oli selvästi toista mieltä. Hänen mielestään vihreistä pitää nimenomaan tehdä myös maaseudun puolue ja kannattaa taistella jokaisesta syrjäseudun valtuusto- ja lautakuntapaikasta ja ohjata tukea nimenomaan näille yksinäisille vihreille luottamushenkilöille keskellä keskustan susiparvea. Muistin jälleen, miksi tunnen epäluuloa Cronbergiä kohtaan. Minä olen tässä asiassa eri mieltä.

Vihreillä on toki maaseudullekin paljon annettavaa (siitähän ei kyse ollutkaan, etteikö olisi), mutta maaseudulla ei sitä tiedetä. Sellainen väki, joka (Soinivaaraa löyhästi mukaillen) kääntyy kaksi kertaa päivässä kumartamaan kohti keskustan puoluetoimistoa ei ikinä kuvittelisikaan äänestävänsä vihreitä. He haluavat myydä korpikuusensa sellutehtaille ja hoidella rauhassa kettujansa.

Lauantain Kaleva kirjoitti taas tyypilliseen tapaansa lattean jutun tilaisuudesta. Kärppäkökköily mainittiin (luonnollisesti) ja asiat esitettiin niin kuin Oulun seudun vihreät yhtenä laumana kannattaisivat Cronbergiä hänen maaseutua nuoleskelevan populististen linjauksiensa vuoksi. Pitäisikö kirjoittaa yleisönosastoon ja vähän räksyttää?