Saanko esitellä: poikani papukaija
Hassu pieni mies asuu meillä. Se näyttää lapselta, mutta päästelee toisinaan suustaan kummallisen aikuismaisia asioita.
Eilen Eetu puuhasi eteisessä ja messusi: "Nähtävästi meille on tulossa vieraita! Nähtävästi minä laitan nämä saappaat traktorin peräkärryyn!"
Tänä aamuna takapenkiltä kuului jos jonkinlaista iloista jodlausta. Välissä kuului: "oo la la!"
Kuka meillä sanoo "nähtävästi" ja "oo la la"? Nähtävästi minä.
Kirosanoja pupuseni ei ole oppinut ensimmäistäkään. Kotona, ystäviemme ja sukulaistemme seurassa hän ei niitä kuule ja hoitopaikassakin on vain nuorempia lapsia, jotka eivät ilmeisesti myöskään ole kirosanoja oppineet. Alatyylisin ilmaisu on "Lällällällieru, äitiltä pääsi pieru!", joka tarttui mukaan varahoitojaksolta päiväkodissa. Suuttumusta ilmaistaan äidin ja isän käyttämillä voimasanoilla "voi että" ja "no hö".
Ensi syksynä Eetu siirtyy perhepäivähoidosta päiväkotiin. Eivätköhän isot pojat opeta meidänkin pienokaiselle vähän ärräpäitä.
posted by Kookos @ 10:35 ap.
2 Comments:
Mun lapset eivät ole päiväkodissa oppineet kiroilemaan. Sitä ei nimittäin siellä sallita:)
Esikoinen sen sijaan oppi sanomaan "halvatti" ja "paskanmarjat" 3-vuotiaana, kun minä avioeron jälkeen porasin itsellisenä naisena pyykkitelinettä vessan seinään.
Pahin kirosanabuumi tuli kun esikoinen meni kouluun. v-alkuinen alkoi kiehtoa niin paljon, että kerran löysin yhden aanelosen veetä täyteen kirjoitettuna. Sen jälkeen annoin esikoiselle luvan sanoa veen kerran (kun olin ensin kertonut, että mikä se on, ja että en halua hänen käyttävän omaa ruumiinosaansa rumana sanana, koska kyseinen ruumiinosa on kaunis asia) että se lakkaisi häntä kiehtomasta.
Sittemmin en ole sanaa hänen suustaan kuullut.
Voi höpönassua :) Meidän isommalla oli tuossa talvella oikein kiroilubuumi, joka onneksi *kop kop* on mennyt ohi. Meillä nimittäin kirosanoja kyllä vanhemmiltakin lipsahtelee, mutta toisaalta se on viimeinen kapinallisuuden pipana jota yritän itsessäni vaalia. ;)
Lähetä kommentti
<< Home