keskiviikkona, toukokuuta 11, 2005

Vielä täytyy vähän touhottaa ja vouhottaa

Onpas elämässäni taas paljon informaatiota! Olisikohan vähän liikaakin?

Kotona lojuu pahvilaatikoita ynnä muita hyödyllisiä kuljetusvälineitä ympäriinsä, koska meneillään on kirpputoriprojekti. Olemme käyneet läpi sekä varastoa että kaapin perukoita ja kuljetelleet ylenmääräiset aarteet kirpputorille myyntiin. Kirpputoripuuhastelu on hupaisaa tointa. En odota suuria voittoja, mutta tavaroiden kartoittaminen, hinnoittelu (“laputtaminen”), myyntipöydän järjestäminen, tilitysten kysely ja ihan vaan keskustelut kirpputoriasiakkaiden kanssa tuovat jonkunlaista tyydytystä. Vähän kuin pelaisi jotain peliä, panokset eivät ole korkeat, mutta jännittää ihanasti! Saimme parissa päivässä kahden viikon pöytämaksun takaisin – kaikki, mikä vielä tulee, on voittoa! Ja takaisin ei tuoda yhtään rompetta.

Olen kartoittanut myös kotisiivousvaihtoehtoja (jälleen kerran). Nyt on kierroksessa kaksi eri firmaa, joista olen kummastakin tilannut “koesiivouksen”. Olen vakaasti päättänyt solmia taas jatkuvan sopimuksen. Aikamme ei kertakaikkiaan tahdo riittää kodin ylläpitoon. Mielelläni pistäisin itse pystyyn siivousringin. Mies ehdotti, että paneudun asiaan uudella asuinalueellamme.

Töissä jatkuu nykyisten tehtävien siirto muiden harteille ja orientoituminen uuteen paikkaan. Lopullista hyväksyntää paikanvaihdokselle odotellaan tosin edelleen – se raastaa hermoja. Ei sillä, ettenkö saisi paikkaa, mutta pelkään, että palkkavaatimukseni saa vielä jonkun Herra Isoherran nikottelemaan. Naurettavaa, koska isoista summista ei missään tapauksessa kuitenkaan ole kyse.

Oulussa on meneillään Koulun Suurjuhlat ja olen saanut kutsuja moniin tilaisuuksiin. Ikävä kyllä suurin osa tapahtuu päivisin, joten olen jättänyt niitä väliin. Joku ilta olisi tarjolla vastaanotto kaupungintalolla, mutta se ehkä meni jo? Unohdin merkitä sen kalenteriin. Harmillista, etten ole sen vertaa liikkunut kaupungilla, että olisin nähnyt, miten suurjuhlat näkyvät katukuvassa.

Täksi illaksi on taas luvassa kunnallispolitiikkaa. (Kommentteja Oulujokivarren osayleiskaavasta, anyone?) Onneksi kaupungilla on aina hyvät tarjoilut, joten ruoka on illaksi varma. Mies ja poika käynevät popsimassa ylikansallisia hampurilaisia.

Tontille ovat nousseet talon perustukset suunnilleen yhdessä aamupäivässä. Talopakettitoimitus tulee parin viikon päästä. Suurta älyllistä panostusta on vaatinut portaiden valinta (toistaiseksi tuloksetonta panostusta). Talonrakennus on kompromissia kompromissin jälkeen. Maku ja tyyli on kyllä kohdallaan, mutta budjetti venyy ja paukkuu. Tiettyyn rajaan saa venyä ja paukkuakin, koska osa valinnoistani on kiveenhakattuja, en aio joustaa. Mieluummin jätän vaikka pari huonetta keskeneräiseksi ja säästän pari vuotta.

Mies on torstain ja perjantain reissussa, jolloin tahti hiljenee pakosti, koska vilkkaahkon 2-vuotiaan kanssa ei kannata yrittää mahdottomia. Poika haluaisi mennä kylään leikkimään ja itsekin juttelisin mielelläni mammaporukoiden kanssa – mietin silti, olisivatko torstai-illalle mobilisoidut kahvikutsut mahdottomuus, kun ottaa huomioon perusrealiteetit (kuten että vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja että töissäkin pitäisi ehtiä käydä). Toisaalta silloin kun riittää virtaa, kannattaa ottaa siitä kaikki irti, ns. polttaa kynttilää molemmista päistä ja vähän vaikka keskeltäkin.

Eilen käytin illan äärimmäisen hyödyllisesti: nukuin kuudesta kahdeksaan. Nukkuminen on kuin pistäisi rahaa pankkiin. Mitä enemmän nukkuu, sen enemmän jaksaa puuhastaa ja heilua. Aina kun voi, kannattaa ottaa nokoset.

1 Comments:

Blogger Feministi said...

Käykääpä Kookos ja muut koookoslaiset katsomassa valokuviani:

http://spaces.msn.com/members/kaisaruokamo

11 toukokuuta, 2005 10:18  

Lähetä kommentti

<< Home