torstaina, toukokuuta 05, 2005

Liikaa aiheita

Onpa taas noin sata aihetta mielessä, mistä kirjoittaa. Sain jo lukijapalautetta, että olen siirtynyt astetta yhteiskunnallisempaan suuntaan. Hyvä niin! Tämä ei ole haircut blog!

Kirjoittaisinko lasten tv:n katselusta? Vai vihreiden puheenjohtajataistosta? Imetyskin puhuttaa jälleen ja kuvittelen (ehkä harhaluulo?), että minulla voisi jälleen kerran olla siitä aiheesta jotain annettavaa. Haluaisin luoda myös katsauksen menneisyyteen, otsikkona voisi olla vaikkapa “Elämäni palstat”. En olisi rehellinen, jos en myöntäisi, että haircut-suuntauskin houkuttaa, etenkin, kun punainen raita etuhiuksissani on jälleen haalistumassa turhan aikaisin – kääks!

Huihai, taidan suosiolla heivata asiallisemmat aiheet ja keskittyä tällä kertaa triviaaliin sisustusaiheeseen. Kolmen valkoviinilashillishen jälkeen se tuntuu järkevämmältä, sisustusareenalla en voi kovin pahasti puhua (kirjoittaa) ohi suuni (näppikseni).

Eilen menin varhain nukkumaan. Katselin ensin suloista lasta, joka koisasi parisängyssämme – oih, mikä esteettinen nautinto. Tummat kaartuvat silmäripset, unisen hajamielinen käsi, joka ojentui hipaisemaan kaulaani, unisen hengityksen tuoksu. Laitoin kuitenkin valot päälle ja selasin Axorin kylpyhuonekuvastoa.

Mikä aistinautinto kaltaiselleni esteetikolle! Tuntemukseni olivat suorastaan häpeällisen orgastisia. Miten joku voi saada sellaisia väristyksiä hanoista?!? Onko minulla joka salattu perversio (hmm, eipä hullumpaa), vai jokin esto (minulla? esto?).

Näitä meille ei tule, mutta niitä voisi melkein ostaa pari olohuoneeseen näytille, vähän kuin galleriaan esille:



Minä rakennan kahta taloa yhtä aikaa: tätä joka oikeasti nousee tontille ja Sitä Toista, jota ei koskaan tule, mutta joka on niin kaunis niin kaunis.

3 Comments:

Blogger Feministi said...

Mä ymmärrän hyvin sun häiriintyneen mielenkiintosi hanoihin. Mäkin pidän niistä, ne ovat KOVAA, KIILTÄVÄÄ, KYLMÄÄ terästä, lupaus ikuisesta. Ja pysyy aina hyvännäköisenä. En voi väittää ihmeesti kärsiväni, kun näen rumia hanoja, mutta osaan ihailla niitä aina läheltä ja kaukaa. Samoin kiinnostun aina kivestä, erilaisista kivilaatoista, niitähän saa sekoitteena (joka on kai tosi kestävää) ja aitona luonnonkivenä.

Että kovaa ja kestävää sen olla pitää. ;)

05 toukokuuta, 2005 23:40  
Blogger Mari said...

Mun suosikkihanoja ovat sellaiset vanhannäköiset, joissa on rullattavat hot- ja cold -nupit.

06 toukokuuta, 2005 00:18  
Anonymous Anonyymi said...

Kookos, pysy ihmeessä sinulle luonteenomaisissa yhdentekevissä sisustus- ja talonrakennusaiheissa.

Ja aivan, imetyksestä sinulla _ei_ ole mitään viisasta sanottavaa.

06 toukokuuta, 2005 18:26  

Lähetä kommentti

<< Home