Osmo, Anni, Tarja ja Irina tänään Oulussa

Vihreiden puheenjohtajaehdokkaat tulevat tänään Ouluun. Minä menen tietysti heitä kuuntelemaan. Illaksi on myös bilekutsu ja sinnekin tieni käynee ennen pitkää, mutta kyllähän politiikka aina yhdet tuparikemut voittaa.

En ole niiden joukossa, jotka puheenjohtajan lopulta valitsevat – mutta onhan minulla aina mielipide!

Tilanne on sangen herkullinen näin naisnäkövinkkelistä, josta itse asioita katselen: kolme naista vastaan yksi mies. Puhtaasti ottamatta kantaa sen kummemmin naisten kuin miehenkään ansioihin, tuntuisi feminismin häviöltä, jos mies valittaisiin. Henkilökohtaisesti olisin valmis lyömään vetoa, että Soininvaaraa ei valita, sen verran valitusta on kuulunut suunnalta jos toiseltakin.

Minä kuitenkin satun pitämään Osmo Soininvaarasta. Jos jätetään biologinen sukupuoli sivuun, uskaltaisin jopa väittää, että Soininvaara on neljästä kandidaatista feminiinisin. Soininvaaralta puuttuu täysin hyökkäävän machot keskusta- ja kokoomuspoliitikon elkeet. Kolmella naisehdokkaalla taas on välillä vähän kukkoilun elkeitä (ehkä Sinnemäellä ei - hän antaa suorastaan androgyynin vaikutelman).

Feministin näkökulma joutaa siis näillä perusteilla romukoppaan tässä vaaliasetelmassa. Panen toivoni siihen, että valinta tapahtuu lähinnä puoluejohtajakyvykkyyden ja poliittisen profiilin perusteella. Ei ole kuitenkaan helppoa näilläkään mittareilla.

Väittäisin, että ulkopuolelle jää vain Irina Krohn, muut ovat mahdollisia. Krohn on hauska tapaus, kulturelli ja värikäs, mutta tiedän kokemuksesta millaista vaalitaisto on. Puheenjohtajaa valitessa pitää ajatella koko vihreiden "brändiä" - minä toivon ennemminkin vakavampaa, asialähtöisempää johtajaa. Mielikuva Krohnista on ehdottomasti positiivinen, mutta ei vakavasti otettavana puheenjohtajana.

Tarja Cronbergiä kohtaan tunnen lievää epäilystä – vaan kun en muista miksi! Minulla oli jo aikaa sitten (ennen tietoa siitä, ettei Cronberg ollut puolueen jäsen) jonkunlainen epäluulo tuota susirajan kipakkaa tätiä kohtaan. Oliko se vain sisäinen helsinkiläiseni, joka ei kestäisi sitä, että oman rakkaan city-puolueeni johtoon nousisi joku maalta.

Anni Sinnemäki taas herättää vahvan kateuden tunteen, joten en kykene puolueettomuuteen. Olen kuullut Sinnemäen puhuvan valtuuskunnan kokouksessa ja hän on totta tosiaan vakuuttava, sivistynyt ja aatteellinen nainen. Liian hyvä ollakseen totta? (Olipa oikein Todella Huono perustelu, yäh, tuhma TUHMA Kookos.) Anni on muuten minulle etäisesti sukuakin, hänen isänsä on pikkuserkkuni tai miten se menikään.

Soininvaaraa monet toivovat vaihtoon, mutta minä olen pitänyt hänen tavastaan johtaa puoluetta ja esiintyä julkisuudessa. Vihreät on ollut se puolue, joka ei tee älyllisiä kompromisseja. Soinivaara on nostanut esille monia herkkiä ja vaikeasti ymmärrettäviä aiheita ja selittänyt kärsivällisesti kuolaavien toimittajajunttien edessä asioita rautalangasta. (Toimittajaystäväiset, älkää ottako henkilökohtaisesti!)

Kuten huomaatte, eipä tämäkään kovin vahvasti yhteen suuntaan vaikuttava puheenvuoro ollut. Tilanne on sikäli hyvä, että vihreillä on neljä hyvää kandidaattia, joista valita. Mikäs sen hedelmällisempää.

Jos minun ihan pakko olisi valita ihan juuri tällä silmänräpäyksellä nyt heti, niin sanoisin: Anni! (Huomenna saatan olla jo toista mieltä.)

Vihreiden puheenjohtajaehdokkaat tänään keskustelutilaisuudessa Oulun kaupunginkirjaston Pakkala-salissa klo 18.00-20.00.