perjantaina, toukokuuta 06, 2005

Osmo, Anni, Tarja ja Irina tänään Oulussa

Vihreiden puheenjohtajaehdokkaat tulevat tänään Ouluun. Minä menen tietysti heitä kuuntelemaan. Illaksi on myös bilekutsu ja sinnekin tieni käynee ennen pitkää, mutta kyllähän politiikka aina yhdet tuparikemut voittaa.

En ole niiden joukossa, jotka puheenjohtajan lopulta valitsevat – mutta onhan minulla aina mielipide!

Tilanne on sangen herkullinen näin naisnäkövinkkelistä, josta itse asioita katselen: kolme naista vastaan yksi mies. Puhtaasti ottamatta kantaa sen kummemmin naisten kuin miehenkään ansioihin, tuntuisi feminismin häviöltä, jos mies valittaisiin. Henkilökohtaisesti olisin valmis lyömään vetoa, että Soininvaaraa ei valita, sen verran valitusta on kuulunut suunnalta jos toiseltakin.

Minä kuitenkin satun pitämään Osmo Soininvaarasta. Jos jätetään biologinen sukupuoli sivuun, uskaltaisin jopa väittää, että Soininvaara on neljästä kandidaatista feminiinisin. Soininvaaralta puuttuu täysin hyökkäävän machot keskusta- ja kokoomuspoliitikon elkeet. Kolmella naisehdokkaalla taas on välillä vähän kukkoilun elkeitä (ehkä Sinnemäellä ei - hän antaa suorastaan androgyynin vaikutelman).

Feministin näkökulma joutaa siis näillä perusteilla romukoppaan tässä vaaliasetelmassa. Panen toivoni siihen, että valinta tapahtuu lähinnä puoluejohtajakyvykkyyden ja poliittisen profiilin perusteella. Ei ole kuitenkaan helppoa näilläkään mittareilla.

Väittäisin, että ulkopuolelle jää vain Irina Krohn, muut ovat mahdollisia. Krohn on hauska tapaus, kulturelli ja värikäs, mutta tiedän kokemuksesta millaista vaalitaisto on. Puheenjohtajaa valitessa pitää ajatella koko vihreiden "brändiä" - minä toivon ennemminkin vakavampaa, asialähtöisempää johtajaa. Mielikuva Krohnista on ehdottomasti positiivinen, mutta ei vakavasti otettavana puheenjohtajana.

Tarja Cronbergiä kohtaan tunnen lievää epäilystä – vaan kun en muista miksi! Minulla oli jo aikaa sitten (ennen tietoa siitä, ettei Cronberg ollut puolueen jäsen) jonkunlainen epäluulo tuota susirajan kipakkaa tätiä kohtaan. Oliko se vain sisäinen helsinkiläiseni, joka ei kestäisi sitä, että oman rakkaan city-puolueeni johtoon nousisi joku maalta.

Anni Sinnemäki taas herättää vahvan kateuden tunteen, joten en kykene puolueettomuuteen. Olen kuullut Sinnemäen puhuvan valtuuskunnan kokouksessa ja hän on totta tosiaan vakuuttava, sivistynyt ja aatteellinen nainen. Liian hyvä ollakseen totta? (Olipa oikein Todella Huono perustelu, yäh, tuhma TUHMA Kookos.) Anni on muuten minulle etäisesti sukuakin, hänen isänsä on pikkuserkkuni tai miten se menikään.

Soininvaaraa monet toivovat vaihtoon, mutta minä olen pitänyt hänen tavastaan johtaa puoluetta ja esiintyä julkisuudessa. Vihreät on ollut se puolue, joka ei tee älyllisiä kompromisseja. Soinivaara on nostanut esille monia herkkiä ja vaikeasti ymmärrettäviä aiheita ja selittänyt kärsivällisesti kuolaavien toimittajajunttien edessä asioita rautalangasta. (Toimittajaystäväiset, älkää ottako henkilökohtaisesti!)

Kuten huomaatte, eipä tämäkään kovin vahvasti yhteen suuntaan vaikuttava puheenvuoro ollut. Tilanne on sikäli hyvä, että vihreillä on neljä hyvää kandidaattia, joista valita. Mikäs sen hedelmällisempää.

Jos minun ihan pakko olisi valita ihan juuri tällä silmänräpäyksellä nyt heti, niin sanoisin: Anni! (Huomenna saatan olla jo toista mieltä.)

Vihreiden puheenjohtajaehdokkaat tänään keskustelutilaisuudessa Oulun kaupunginkirjaston Pakkala-salissa klo 18.00-20.00.

4 Comments:

Blogger kiltti ihminen said...

Mulla, riistäjäkapitalistilla (ho-ho-ho!) ei luonnolisestikaan ole tähän asiaan sananvaltaa sitäkään vähää mitä sinulla, mutta sanonpa silti. Soininvaarasta (onko siinä n? Pakko olla.)olen samaa mieltä, samoin Krohnista.

Mun sympatiat on Cronbergin puolella, johtuneeko sitten siitä maalaisuudesta vai mistä. Pidän häntä kuitenkin myös sivistyneenä ja vakuuttavana, kansainvälisenä henkilönä.

Anni "olen mäkin nälkää nähnyt ruotsinlaivalla interraililta palatessa" Sinnemäestä taas olen täysin eri mieltä kanssasi. Tosin rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että ehkä pitäisi antaa hänellekin mielessäni uusi tilaisuus. Ei sille vaan voi mitään että vanhat mielikuvat istuvat todella sitkeässä.

06 toukokuuta, 2005 17:23  
Anonymous Anonyymi said...

Minäkään en ole yhtään vakuuttunut Sinnemäestä - mielenkiintoista muuten että hän on sulle noin LÄHEISTÄ sukua. En ole koskaan kuullut häneltä mitään mieleenjäävää ja herättävää. Minulle hän on linjaton, sillä en osaa sanoa hänen linjastaan mitään. Irina vaikuttaa täällä Hgissä kuulemieni juttujen mukaan vähän höhlältä. Soininvaara on taas oikeistolainen, mutta vahvuus on tuo (sekava) teoreettisuus. Tykkään sellaisesta. Cronberg olisi mun vaihtoehtoni. Hänhän on urbaanikin, ei kai Tanskassa pitkään asunut voi muuta olla. Onks Tanskassa Maaseutua?

06 toukokuuta, 2005 20:39  
Blogger Kookos said...

Minä olen kuullut Sinnemäeltä paljonkin mieleenjäävää, mm. Ultra Bran lauluja ;-)

Olen kuullut Annin myös puhuvan ihan livenä ja hän on sanonut paljonkin hyviä asioita.

Huomaan puolustavani häntä, olen siis kai virallisesti nyt hänen kannattajansa!

08 toukokuuta, 2005 21:04  
Blogger Lentojätkä said...

Olen hemmetin onnellinen siitä, että Cronberg on meidän kansanedustaja. Puhikseksi en voi Tarjaa kuitenkaan kannattaa, koska Cronberg on mun makuun liian demari.

Kannatuksen kasvuun muuallakin kuin kasvukeskuksissa pitää tietenkin panostaa. Puoluekokouksessa ollaankin hyväksymässä budjetti, jonka seurauksena sivuseutujen resursseja lisätään tuntuvasti.

Jotenkin olisi surullisen äijämäistä meininkiä, että ihmiseltä menisi uskottavuus sen takia että on kirjoittanut poplyriikoita, tai sen takia ettei ole sovittanut ulosantiaan miehisen mallin mukaiseksi.

Meitsi äänestää Kokkolassa Annia.

11 toukokuuta, 2005 11:20  

Lähetä kommentti

<< Home