Sunnuntain toivepolkka

Sunnuntain, chardonnayn ja melko lämpimän päivän kunniaksi taas toivotut niitänäitä-blogi-ravistukset!

Menivät sitten valitsemaan sen tädin Huitsinkuikasta. Nyt kaikkien kuuluu sanoa, että ihan hyvä valinta tämäkin ja niellä tappionsa. Tappion nielijöitä on kaiken kaikkiaan kymmenen (10) vähemmän kuin voittoa täydestä sydämestään juhlijoita. Onnittelut vaan voittajalle: Sinulla on, Tarja, kutakuinkin puolen kentän kannatus.

Toden sanoakseni en ole seurannut puoluekokousta lainkaan, mutta täytynee tehdä se jälkikäteen ainakin lukemalla lehdet. Sen sijaan meillä on tänä viikonloppuna n u k u t t u – voisimme perustaa nukkujien puolueen. Lauantaina heräsin kello yhdeksän – plim! – mies köllötteli vielä vieressä, pojasta ei hisahdustakaan. Tunnin verran kieriskelin sängyssä odottaen pikkumiehen iloisia aamutervehdyksiä, sitten luovutin ja nousin kymmeneltä. Luovuttamisen ääniin heräsi viimein nuorimmainenkin puolueen jäsen.

Viime yön poika nukkui vieressämme. Aamulla heräsin klo 9.30, kun pehmeä käsivarsi kiertyi kaulalleni ja pieni iloinen ääni toivotti minulle huomenet: “Pöö!” Hetken höpöteltyämme käskin pojan mennä iskää etsimään. Poika huhuili sinnikkäästi: “Ikkää, mittä tinä oleet?” Vaan ikkäpä olikin jo lähtenyt tontille kahden unimurmelin koisatessa.

Ei siitä ole montaakaan päivää, kun mietin, milloinkohan poika alkaa nukkua ajoittain pidempiä unia. Nyt taidamme olla siinä taivaallisen ihanassa vaiheessa, kun lapsemme menee ajoissa nukkumaan, nukkuu pitkään, pysyy koko päivän virkeänä ja iloisena hereillä niin, ettei päiväunien poisjääminen tunnu painajaismaiselta. Kiitos, Taivaan Isä, kiitos. Kiitos!

Voisin tietysti imarrella itseäni. Sanoin nimittäin pojalle perjantai-iltana näin: "Huomenna meillä ei ole kiire minnekään. Voidaan nukkua pitkään. Aamulla, jos meinaa vähän herätä, voi kääntää kylkeä ja jatkaa nukkumista. Jos vähän silmät raottuu (esitystä miten unisen silmät raottuu), voi vaan hmm-hmm-hmm (esitystä, miten silmät painuvat kiinni ja nautinnollisesti käperrytään nukkumaan) käydä uudelleen nukkumaan." Poikaa nauratti ja hetken harjoittelimme oikeanlaisia ilmeitä. Mutta se tehosi! Tehkää hei kaikki näin! Kun lapselle sanoo, että nuku huomenna pitkään, niin kas sehän nukkuu!

Loppukevennykseksi vielä Touhulan äidin alulle laittama meemiläinen, jonka ensin bongasin Kiltiltä. Näitä ette koskaan kuule minun sanovan:

- Kyllä kiitos, ihan tarpeeksi on järjestetty vanhempainiltoja.

- Ai valkoviiniä? Ei, minä ottaisin mieluummin vaan lasillisen vettä.

- Tänään en jaksa istua baarissa, joten lähdenkin tästä kotiin heti ensimmäisten joukossa. Moi!

- Mitä sitä lajittelemaan, lopuksi ne päätyy roskakuormassa kuitenkin samaan läjään.

- Taidanpa lähteä näissä verkkareissa kauppaan.

- Ei Eetu voi käyttää tuollaista vaaleanpunaista pottaa. Sehän on tyttöjen väri!

- Mitä jos tehtäisiin tänä jouluna sellainen diili, että aikuiset ei osta toisilleen lahjoja.

- Haetaanpa makaronilaatikkoa sen sijaan että mentäis Mäkkärille.

- Osta sitä halvempaa oliiviöljyä.

- Vien kompostin ja kipaisen sitten saman tien jumppaan.

- Syö reippaasti lautanen tyhjäksi. Afrikassa lapset näkee nälkää.

- Kulta, mä voin käydä tankkaamassa.

- Tässä kuussa säästän ja jätän käymättä kosmetologilla ja kampaajalla.

Heippa. Bleibt sauber.