sunnuntaina, elokuuta 07, 2005

Virkistävää genderblenderiä Isosiskolta

Isosisko kirjoittaa harvoin, mutta asiaa. Eilen hekumoitsin, koska en ollut pitkään aikaan vilkaissut Isosiskoa ja nyt vilkaistuani löysin monta uutta kirjoitusta. En tiedä, mistä päästä alkaisin olen-samaa-mieltä-nyökyttelyn.

Erityisesti jysähti ajatus siitä, että ei olisi olemassa vain kahta sukupuolta, jollemme itse joka hetki edistäisi arjen toimillamme tällaista tulkintaa todellisuudesta. Sukupuolen käsitettä olen pyöritellyt mielessäni ensinnäkin lapsen kasvatuksen kontekstissa ja toisaalta pohtiessani omaa seksuaalista identiteettiäni ja naisena olemistani.

Jos lähtee siitä olettamuksesta, ettei miehen ja naisen tai poikalapsen ja tyttölapsen välillä tehdä mitään eroa, maailma näyttäytyy yllättäen todella kummallisesti rakennettuna paikkana. Televisio-ohjelmissa, kirjallisuudessa, arkipäivän puheissa, jopa näennäisen neutraalissa erilaisten instituutioiden retoriikassa pojan ja tytön roolit ovat lähtökohtaisesti erilaisia.

Päiväkodissa tytöt ohjataan leikkimään kotileikkiä, pojat rakentelemaan tai leikkimään autoilla. Elokuvissa korostetaan naisen naisellisuutta ja miehen miehisyyttä. Äidit ja isät eivät halua lakata poikalasten varpaankynsiä. Pojalle naureskellaan hämillisenä, jos hän haluaa pukea ylleen rimpsuhepeneitä. Tyttöjä tytötellään, heille osoitetaan paikkansa hempeillä puheilla. Tyttöjä paheksutaan, jos he ovat liian äänekkäitä tai epäsiistejä. Tyttöjen tapakasvatukselle on paljon korkeammat standardit.

Isosisko kaivaa Vauva-lehden artikkeleiden riveiltä esiin jokapäiväiset asenteemme. Se on järkyttävällä tavalla tajuntaa laajentavaa luettavaa. Isosisko, laita Vauva-lehteen palautetta! Istuttamalla tuotakin lehteä lukevien naisten päähän muutama uusi ajatus, saatetaan sysätä yhteiskuntaa piirun verran tasa-arvoisempaan suuntaan.

Itse olen lakannut poikani kynnet tai antanut hänen puuteroida kasvojaan, kun hän on pyytänyt, mutta samalla selittänyt hänelle varmuuden vuoksi ikään kuin kulttuurin oppituntina, että ”sä varmaan pian huomaat, että yleensä pojat eivät lakkaa kynsiään, mutta sä voit ihan hyvin lakata”. Tarpeetonta ylivarovaisuutta ehkä sekin. Autoilla leikkiminen tuli meillä kuvaan siinä vaiheessa, kun poika meni aikoinaan hoitopaikkaan. Ympäristön muokkaava vaikutus on niin vahva, että nykyisin tuntisin itseni ihan idiootiksi, jos puuttuisin lapseni leikkeihin tyrkyttämällä nukkeja tai piilottelemalla autoja. Lapsi on jo tullut muokkautuneeksi kulttuuriseksi pojaksi.

Meillä toteutuu tasavertainen vanhemmuus varmaan ekstreemeimmässä muodossaan (jos nyt millään tasavertaisella voi olla ekstreemiä muotoa). Minulla ei missään nimessä ole ylivertaista asemaa äitinä – oikeastaan päinvastoin. Ja jotta tasavertaisuudesta voidaan puhua, oikeastaan miehen pitäisikin olla se ykkösvanhempi, koska ympäröivä yhteiskunta vastavuoroisesti korostaa äidin asemaa joka tilanteessa. Ollakseen tasavertainen äidin kanssa, miehen pitää olla vähän enemmän - jälleen paradoksaalinen väite.

Tasavertaisen vanhemmuuden toteuttamisessakin minulla on osaksi laajempi agenda: pyrin sanomaan jokaiselle, joka puhuu minusta äidin roolissani jonkunlaisena ihmeolentona, että meillä mies on se äidillisempi. Vanhemmuuden kuvauksissa samaistun yleensä miehen rooliin.

3 Comments:

Blogger Henry said...

Sukupuolirooleja ei voi muutella kovin pajoa ilman että heteroseksuaaliset parisuhdemarkkinat rankaisevat - varsinkin poikia. Biologisperäiset parinvalintapreferenssit määrittävät, millainen naisen ja miehen tulee olla ja sitä kautta sukupuolten erilaiset roolit. Toki, lesbojen ja SeTan maailmassa voidaan omaksua monenlaisia rooleja, koska markkinoitten kysyntärakenne on erilainen kuin heteromarkkinoilla.

Suurimman mahdollisen karhunpalveluksen teet pojallesi kasvattamalla hänet epämiehekkääksi, koska tytöt eivät pidä epämiehekkäistä miehistä.

07 elokuuta, 2005 20:39  
Blogger Kookos said...

Voi Henkka, olin aivan satasen varma, että kommentoit tätä joko omassa blogissasi tai täällä JUURI NOIN :-) Olisin voinut vaikka itse kirjoittaa tuon vastineesi, koska virtuaaliset vasta-argumentit kaikuivat korvissani jo entryä kirjoittaessani :D :D :D

Minä en ole ihan yhtä vakuuttunut "heteroseksuaalisten parisuhdemarkkinoiden" ennakoitavuudesta. Ja vaikka tuollaiset markkinat olisivat olemassa ja ne toimisivat juuri niin kuin väität, en usko, että pystyisin kasvatuksella vaikuttamaan kovinkaan syvästi siihen, miten poikani tulevaisuudessa sukupuoltaan ilmentää.

Sen sijaan asenteisiin voin vaikuttaa ja olen iloinen, että otit esille homoseksuaalisuuden maailman. Pidän sitä nimittäin ihanteellisena esimerkkinä siitä, miten joustavasti sukupuolen käsitteeseen voidaan suhtautua.

En minä kasvata poikaani ensisijaisesti parisuhdemarkkinoille! (Voi hyvä tavaton!) Haluan kasvattaa häntä ihmisyksilöksi, joka pystyy tarkastelemaan kriittisesti mitä tahansa yhteiskunnan instituutioita. Näistä instituutioista yksi on ihmisten kohtelu miehinä ja naisina.

Kuriositeettina mainittakoon, että itse pidän perinteistä miehekästä miehisyyttä aika munattomana. Kunnon äijiä ovat minusta ne, jotka tässä raadollisessa maailmassa uskaltavat revitellä naisellisilla ominaisuuksillaan ilman että heille tulisi mieleenkään, että sellainen voisi vähentää heidän miehisyyttään jonkun silmissä.

08 elokuuta, 2005 09:14  
Blogger Olmi said...

Just ni. Meillä Koiras on paljon empaattisempi, äidillisempi, huolehtivaisempi ja parempi lasten- tai eläintenhoitaja kuin minä. Siitä huolimatta, tai ehkäpä juuri sen vuoksi hän on mielestäni hyvin miehekäs henkilö. Heitetään aina välillä kotona läppää, että Koiras on minun vaimoni. Eihän vaimon ole pakko olla naispuolinen. ;o)

Jos lähtee parisuhdemarkkinoilla kärkkymään samoille apajille standardimuijien ja -äijien kanssa, voi olla että törmääkin noihin Henkan mainitsemiin rooliodotuksiin. Mä en kuitenkaan jaksaisi elämänkunmppaninnani tyyppiä, joka puhkuisi teennäistä miehisyyttä tai olisi täynnä keskiaikaista roolimalliajattelua. Itseasiassa olin aikoinani naimisissa sellaisen pellen kanssa, ja eroonhan se johti.

Toisinajattelijoiden valikoima on tietenkin suppeampi kuin tavisten, mutta mahdollisen tulevan kumppanin laatu onkin sitten paljon parempi.

08 elokuuta, 2005 11:15  

Lähetä kommentti

<< Home