The Truth as we know it
Taitaapa olla vanha juttu jo, mutta kun minä en "lomailultani" (= lapsenkaitsemiselta) ole ehtinyt Blogistanin juttuihin mukaan: Siiveniskuista löytyy kaksi erinomaisesti kirjoitettua kuvausta lapsiperhe-elämästä. Totta joka sana, sanoivatpa äitikollegat mitä hyvänsä.
Miksi tällaisia kuvauksia ei näy silloin, kun itse hautoo katkeria ajatuksiaan? Miksi tällaista ei saa lukea Verkkiksen vauvanhoitopalstalla?
Ettekö te äidit hyvät ymmärrä, että tällainen kirjoittelu on lohduttavaa, ei syyttelevää! Muidenkin perheiden elämä on juuri yhtä kamalaa kuin meidän! Emme ole yksin! Minua olisi aikoinaan helpottanut, jos ympärilläni niin IRL kuin webissäkin olisi ollut ihmisiä, jotka olisivat sanoneet asiat suoraan ja kaunistelematta.
Äidit saisivat itsekin enemmän rohkaistua puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä sädekehän kiillottelun sijaan.
On se niin väärin, että vuoden paras äitibloggaus menee lapsettomalle!
posted by Kookos @ 5:14 ip.
11 Comments:
Voi kookos reppana, vaikka teidän elämä olisi juuri niin kurjaa kuin siiveniskuissa annetaan ymmärtää, ei kaikkien silti ole. jotkut tosiaankin osaavat nauttia lapsistaan ja äitielämästään ja sitten on teitä joita vaan ei ole luotu siihen ja siitä ei tule mitään edes harjoittelemalla.
Loikkaanpas tänne toteamaan että äkkiäpäs se talo sitten valmistui!
Ja jatkan, että mä olen onnistunut olemaan osallistumatta tuohon ko. keskusteluun, mutta todettakoon nyt tässä että kirjoittajan rautalankaesimerkki kolmesta kissatarinasta (vai mikä se olikaan), oli erittäin hyvä ja valaiseva.
Siis tavallaan kaikki ovat oikeassa. Lapset voivat olla sellaisia ja usein ovatkin, mutta voivat myös olla olematta tai kaikki eivät ehkä sitä ota niin vakavasti vaikka olisivatkin. Tai jotain. En mä tiedä, miksei tämä vieläkään kosketa mua enempää?
Niin, ei varmaan kaikkien elämä olekaan niin kamalaa, mutta selvästikin meitäkin on, joiden elämä on. Meitä varten sellaiset ihmiset ovat Jumalan lähettämiä, jotka osaavat pukea ne kauhut sanoiksi ja vieläpä mielettömällä verbaaliakrobatialla uhraamatta naminamille palstamilliäkään :-)
Jos olisi enemmänkin Birdyn kaltaisia totuudentorvia, jotka uskaltavat tuulettaa vanhoja myyttejä railakkaasti, äitiys olisi niin paljon helpompaa meille, jotka on luotu muihin hommiin kuin äitiyteen (kuten anynonymous niin osuvasti todistaa), mutta jotka kaikesta huolimatta haluavat äitejä olla. Kas kun äitiyttä on niin monenlaista.
Kiltti: Luulen ymmärtäväni, miksi asia ei sua kosketa. Muakaan ei nimittäin. En löydä yhtään yhteistä nimittäjää itseni ja suivaantuneiden äitibloggaajien kanssa. Minusta Birdyn kirjoitukset ovat kärjistävinä yksinomaan virkistävän hauskoja kuvauksia lapsiperheiden katastrofien täyttämästä elämästä. Tuohtua en osaa niistä, vaikka miten päälläni seisoisin. Birdyhän on ihan selkeästi tarkkaillut meidän perhettä salaa! :D :D :D
No, joillain muilla lasten kanssa eläminen on rauhallista idylliä tissi suussa ja hiljaista onnea omien herranterttujen kanssa, mutta meillä ei koskaan ole ollut, joten nautin sydämeni pohjasta näistä kirjoituksista, joihin voin kerrankin samastua.
Harmittelen edelleen, että juuri lapsettomat kirjoittavat äitiydestä ja lapsista kaikkein osuvimmin. Ilmeisesti parhaan kärjen menettää pakostakin, kun itse tulee äidiksi. Watch out, Birdy, jos vaikka sattuisit pamahtamaan paksuksi joku päivä!
Myyttejä tuulettavaa? Hesus sentään. Minusta B:n kirjoitukset ovat karikatyyrisia, lähempänä jotain sketsisarjaa kuin tosielämää. Hänellä on tapana koota kaikki kliseet samaan läjään.
Jos on onnistunut elämään siten, ettei ole kuullut kenenkään sanovan, että lasten kanssa ei aina ole kivaa ja lasten kanssa saattaa joskus erite roiskahtaa, niin se on minusta osoitus joko tyhmyydestä tai kenties siitä, että ko. ihminen on niin itsekäs, että mikään oman kokemuspiirin ulkopuolinen ei ole läpäissyt hänen tietoisuuttaan.
äMMä
Niinpä. Eikös karikatyyrinen ja sketsimäinen usein ole myös myyttejä tuulettava? Mutta luentatapoja on toki monia, kaikki samalla viivalla. Itse siis ennemminkin samaistuin näihin kirjoituksiin. Olivat minusta virkistäviä. Jaksan ihmetellä tuota äläkkää. Itse olen älähtänyt nyt, kun minusta kirjoittajakollega on saanut ihan liikaa henkilökohtaisuuksiin menevää lokaa niskaansa.
En tiedä viittaatko tyhmällä ja itsekkäällä (olisiko itsekeskeinen tässä kontekstissa sopivampi sana?) minuun vai Minttuun, mutta omalta kohdaltani voin sanoa, etten kyllä tuntenut tarpeeksi lapsiperheitä aikoinaan tietääkseni todella millaista lasten kanssa eläminen on. Olisin todella hyötynyt siitä, jos joku olisi sanonut minulle, että "kyllä lasten kanssa eläminen on samaa paskaa päivästä toiseen". Ei se ehkä olisi minua estänyt tähän ryhtymästä, mutta eipä se sitten olisi tullut yllätyksenä.
Sen verran mitä lapsiriiviöitä näin, ajattelin aina naivisti, että "ei minun lapset tule olemaan tuollaisia". Hahhahhaa! Kuinka väärässä olinkaan.
Tämä on ollut sata kertaa vaivalloisempaa kuin olisin ikinä voinut kuvitella! Itsepä olen osani valinnut, mutta mikään ei estä minua tekemästä elämää hitusen hupaisammaksi nauttimalla Birdyn kieroutuneesta sanansäilästä. Morbiidi huumori on ennenkin auttanut pahien tilanteiden yli. Äitini on julman, itseironisen huumorin mestari ja hän on selvinnyt sen avulla jos vaikka mistä. Yritän tässä opetella samaa :-)
...siis "pahojen tilanteiden"... Joku ihme virhepeikko sinne pomppasi.
Minusta Birdy ei sanonut mitään kauhean uutta... ei kai kenellekään voi tulla täytenä yllätyksenä, että lapset kakkaa eikä niitä voi jättää vuosikausiin yksin?
Minua vaivasi kirjoituksissa se, mikä jätettiin sanomatta. Epäilen, että se on sitä, mistä Birdyllä ei ole aavistustakaan ja siksi hän kieltää sen olemassa olon.
Mulle on jo vuosia sitten tullut Siiveniskuista jopa fyysisesti paha olla. Se lienee kuitenkin vain omaa rajallisuuttani eikä sillä ole mitään tekemistään tekstien besserwisserismin kanssa.
Aika hassua, että joillekin tulee Birdyn jutuista huono olo, ja toisille, kuten minulle, niistä tulee hykerryttävän hyvä fiilis. B pukee aika usein sanoiksi sen, mitä tunnen ja ajattelen, ja hitsin paljon paremmin kuin mihin itse ikinä kykenisin.
Hiipinän ei tartte tuntea ahistusta omasta "rajallisuudestaan", koska meitä nyt vaan on niin moneen junaan, siis huumorintajun perusteella jaettuna, että Birdyn tyyppisten kirjoittajien jutut ei aina kaikille aukea ihan sellaisina kuin kirjoittaja alunperin ehkä tarkoitti. Sitäpaitsi joidenkin ihmisten seurassakin voi tulla outo olo, ihan vaan siksi että ne on ajatuksiltaan niin erilaisia tai jotenkin ennalta- arvaamattomia. ;o)
Tottahan Siiveniskuissa puhutaan ja taidettiin siellä mainita sekin että ei tuo ole koko totuus lapsellisuudesta.
Jotenkin tuntuu että osalla lukijoista on mennyt tuo 166. hiukan ohi ja he ovat tarttuneet väärään asiaan. Mielestäni peruskysymys on tuossa jutussa valinnanvapaus ja toisten valintojen kunnioittaminen. Onko tosiaan niin että vanhemmat ovat jo niin syvällä yksi(perhe)arvoisissa elämissään että toisten periaatteelliset arvot voidaan heittää sivuun kun kyse on valitusta lapsettomuudesta? Vai onko kyse yleisesti ottaen vaikeudesta hyväksyä toisenlaisia valintoja kuin omat? Vai onko 166. jutun pituus aiheuttanut osassa lukijoita ytimen katoamisen? Vai olenko minä ihan pihalla?
Anonymous (eka kommentti): kaikki jotka nauttivat “äitielämästään” saavat tehdä niin ihan rauhassa, sitä vastaan ei kukaan ole väittänyt. Niin kauan kun ymmärtävät, että kaikki muut eivät halua osallistua siihen elämään. Ja ”äitielämää” elävien tulisi kunnioittaa tätä, eikä pitää heitä vähintäänkin outoina, ellei jopa tyystin harhaanmenneinä.
Suoraan sanoen, minusta jo tuo termi ”äitielämä” on aika kammottava. Siinä ihmisen (=naisen) elämä määritellään vaan äidiksi. Nainenhan on niin paljon muutakin. Ja juuri siitä blogeissa on kirjoitettu: jotkut naiset ikään kuin hukkaavat muun osan minuuttaan tullessaan äidiksi. Tai paremminkin äitiys valtaa kaikki muut osat alleen. Väittävät että se johtuu biologiasta. En tiedä, mutta en halua itse kokeilla...
Eikös vanha kansanviisaus kuulu, että jokainen synnytetty lapsonen vie osan äidin aivokapasiteetista? Siitä on sitten helppo päätellä...
Lähetä kommentti
<< Home