Arkkitehtiarmas

Meillä on talonrakennus aluillaan. Tänään olimme toista kertaa neuvonpidossa arkkitehdin kanssa. Pidän hänestä. Hän on erittäin rauhallinen ja vakava, nuorehko mies, luottamusta herättävä. Minä en pidä tyhjänpuhuja-naistennaurattaja-miestyypistä – en privaatisti enkä pisneksissä. Ja sehän on olennaista, että pidän ihmisestä, joka suunnittelee meille kotia. Mies tuntee tulevan asuinsijamme hämärät nurkat ja tietää roskisten paikat. Melkein kuin koeasuu talomme.

Pohjapiirroksen tekeminen se vasta on hauskaa puuhaa. Pitäisi olla kansalaisoikeus, että saa kerran elämässään käydä läpi elämäntyylinsä, tapansa ja muuntaa havainnot toimivaksi asuinratkaisuksi.

Arkkitehti yritti esittää, että saunan pitää olla sen kokoinen, että 190-senttinen mies mahtuu lauteilla makaamaan. Me sanoimme, että ei tarvitse. Mieheni on alle 180 cm eikä koskaan makoile saunassa. Sen sijaan istuu suihkuhuoneen puolella, muurataanpa penkki sinne.

Kuivauskaappia emme tarvitse kodinhoitohuoneeseen, koska emme harrasta mitään kovin märkää. Sen verran kuin pihalla kurahousuikäisemme tai jompi kumpi meistä viherpeukaloista (haha) kivipuutarhassamme kastelee, kuivattaa kyllä helposti vaikka kodinhoitohuoneen naulakossa.

“Tähän keittiöönhän tulisi nyt aika luontevasti aamiaispöytä näin”, sanoo arkkitehtiarmas ja pyöräyttää kynää paperilla. Eipä tulisikaan, niitä olemme aina kummeksuneet. Ei saatu sitten keittiöön saarekettakaan sopimaan, mutta viinikaappi tulee varmasti.

Olohuoneen korkeasta tilasta en tingi enkä siitä että makuuhuoneissa pitää olla parvekkeet. Ne i-malliset portaat sitten karsittiin – minä pysyin niille lojaalina, mutta miehen linja repesi, kun u-portailla saatiin master bedroomiin viisi neliötä lisää ja kylpyhuone nurkalle.

Poispäin tullessa hississä todettiin, että tällaista hommaa voisi tehdä päivät pääksytysten. Miten ihmeellistä onkaan seurata ammattilaista työssään, ihan kuin taikatemppuja katsoisi. Jään jännityksellä odottamaan seuraavaa luonnosta. Kivaa kun saa sanoa kuin kaksivuotiaamme konsanaan lelukatalogia selatessaan: "Tästä minä en tykkää, tästä minä tykkään, tästä minä en tykkää..."

Tulikos tästä nyt yhtäkkiä joku talonrakennusblogi, mitä hä?