Mikä avuksi, jos 2-vuotias puhuu oulua?

Nyt on katsottu Sinikan haastattelu Sielun peilissä. Hän oli ihan oma itsensä - sellainen millaisena minä hänet tunnen.

Sinikka kertoi, että on kerran eronnut kirkosta, liittynyt takaisin ja jokusen vuoden jälkeen taas meni eroamaan. Sinikka sanoi paikalle sattuneelle nuorelle naispapille: "En voi samaistua kirkon jumalakuvaan. Minusta jumala on perhonen." Pappi sanoi: "Sinulla on siis uskonnonfilosofinen syy eroamiseen."

Sinikka ei eronnutkaan, koska keskustelu papin kanssa ilmeisesti vakuutti hänet siitä, että luterilainen(kin) voi uskoa jumalan olevan perhonen.

Kun Sinikka meni kotiin ja kertoi 7-vuotiaalle pojalleen, että meni eroamaan, mutta ei eronnutkaan, poika sanoi: "Tutkimattomat ovat herran tiet." Hauska 7-vuotias.

Myös minun 2-vuotiaani sanoo kaikenlaista terävää. Kun hänellä menee jotain väärään kurkkuun, hän sanoo: "Kurkku meni henkeen." Hän on alkanut leikkiä myös sosiodraamanomaisia leikkejä kera Legon nosturiauton ja Lego-ukkojen. Ukkoja hän sanoo ukoiksi - mutta ukoillakin on tunteet. Joskus ukkoja itkettää, koska nosturiauto lähtee ja jättää heidät. Ukkoja ei enää itketä, kun auto tulee takaisin. Kerran potalla istuessaan poika komensi ukkoa: "Pyty tiinä nyt. Älä mene minnekään."

Tämä kaikki kuulostaa kovin tutulta. Poika käy läpi kokemiaan tilanteita. Toisinaan ihmiset lähtevät, jättävät ja silloin itkettää. Sitten samat ihmiset tulevat takaisin eikä enää itketä. Jotkut ihmiset ovat myös saattaneet komennella poikaa. Roolileikissä ja sosiodraamassa lapset käyvät läpi muun muassa aikuisen ja lapsen rooleja. He käsittelevät kokemaansa leikin avulla. On äärimmäisen huojentavaa huomata, että minun poikani leikin aiheet käsittelevät lähtemistä ja arkipäiväistä komentamista. Päiväkodeissa havainnoidaan paljon karumpiakin leikkitilanteita.

Poikani puhuu myös selvääkin selvempää Oulun murretta, vaikka tämä on snobiäidille kauhistus. Tätä juuri halusin välttää! Korjaan aina, kun hän sanoo "tykö" tai "kottii". Yleiskieliset vastineet ovat "luo(kse)" ja "kotiin", jopa "kotia" kuulostaa minusta hyväksyttävämmältä. Minkäs sille voi, kun poika viettää enemmän aikaa isänsä kanssa ja isä puhuu myös oulua. Pojalla on siis isänkieli (oulu), ei äidinkieli (joka olisi toivoakseni yleissuomi).

Olen muuten päättänyt keksiä pojalle salanimen. Sanon häntä kyllä usein Pojaksi niidenkin keskuudessa, jotka tietävät hänen nimensä - sikäli Poika on siis ihan kuvaava. Jokin pojan oikean nimen henkeä myötäilevä pseudonimi olisi kuitenkin hyvä. Kutsuvathan täällä blogien luvatussa maassa muutkin läheisiään vaikka miksi, on esimerkikiksi Resurssi ja Pikkukarhu.

Minua ei väsytä ollenkaan, olen nukkunut tänä aamuna pitkään (nyt saavat kaikki klo 2 p.m. asti nukkuvat teinit nauraa) eli kello 9.00 asti. (Poika ja mies siellä kaukana papan luona heräsivät tuttuun tapaan klo 7.00 - ei varmaan naurattanut miestä, ei.) Lisäksi nukuin junassa pariinkin otteeseen. Matkustin ykkösluokassa ja majoituin erilliseen osastoon, jossa tein itselleni mukavat olot. Nyt ei nukuta. Kerrankin ei.