Kookos pohdiskelee bloggaamista, osa I

Mikäpä olisikaan sellainen yhteisö, joka ei harrasta itsepohdiskelua. Olisihan se pitänyt arvata, että on olemassa myös blogien metadiskurssi, jonka peruskysymyksiä ovat esimerkiksi kuka on suosittu (kehen linkataan ja kuka pamautetaan), kuka päivittää ja kuinka usein, millä aiheilla tullaan suosituksi, onko pamauttaminen laadun mittari ja miksi kukaan ei ala mua.

Aloittelijan silmin tällainen raportointi näyttää äärimmäisen turhanpäiväiseltä, sisäsiittoiselta ja silmälappuiselta. (Voisi jopa heittää sen kuolemattoman kommentin: Eikö niillä ole parempaa tekemistä? Bloggaavat bloggaamisesta.)

Mutta oikeasti en ole sitä mieltä. Minusta metadiskurssi on melkein parasta luettavaa. Siinä kirjoitetaan auki asioita, joihin aloitteleva bloggaaja ei muuten osaisi kiinnittää huomiota. Kun ensimmäisen kerran näin Pinserin listan, ajattelin, että ai kiva, tänne voi ilmoittaa oman linkkinsä. Vasta myöhemmin (aika pian itse asiassa) tajusin, että Blogistan onkin oikeasti oma valtakuntansa, jossa on eliitti ja rahvas, lahjakkaat ja lahjattomat, suositut ja hyljeksityt.

Minähän kyllä tietyllä tavalla nautin näistä peleistä, mutta en suostu vielä kilpailemaan. Haluan nähdä oman blogini ensinnäkin päiväkirjana, itseterapiana, poistoputkena. Täällä saan kirjoittaa mistä vaan, aiheesta ja aiheen vierestä. Toisaalta se on myös keskustelupaikka, mutta epädemokraattinen sellainen: minä olen moderaattori, admin ja peruspalstailija yhtä aikaa. Toisaalta asettaudun vapaaehtoisesti myös ivan ja pilkan kohteeksi. Webbijulkisuus ei aina kohtele silkkihansikkain. Olen osani loanheitosta saanut. Iloitsen kommenteista, TIETYSTI, kaikki iloitsevat.

Pidän metadiskurssista myös, koska ajan (media)ilmiöt ovat minusta kiinnostavia. Internetissä kaikki saavat julkaista, monet voivat kommunikoida monille loppujen lopuksi aika demokraattisessa ilmapiirissä.

Myös blogien ja palstojen suhde toisiinsa ja muihin medioihin on minusta äärimmäisen jännittävä. Palstoilla ruoditaan toisten palstojen asioita tai blogeissa toisten blogien asioita ja kirjoittajien elämää. Toistaiseksi olen kyllä kohdannut todella hyvätapaista kirjoittelua. Näemmä vain mukavat ja hyväntahtoiset ihmiset pitävät päiväkirjaa. Olen siis poikkeus ;-)

Nykyään näkee yhä useammin, että sanomalehtitoimittajat viittaavat keskustelupalstoihin tai blogeihin, hakevat jopa aineistoa niistä. Palstoilla tavoittaa monenlaisia ihmisiä, joten jos haluaa pikaisen läpileikkauksen ihmisten mielipiteistä, voi heittää kysymyksen keskustelupalstalle tai chattiin. Yleensä saa kymmeniä jos ei satoja vastauksia. Parhaassa tapauksessa kaupan päälle tulee vielä analyysi aiheen taustoista.

Jos olisin toimittaja tai tutkija, käyttäisin tätä asetta harkiten. Internetissä tietojen todenperäisyyttä on hankalampi tarkastaa kuin IRL. Ainahan ihmiset voivat valehdella, eipä se siitä webissä kummemmaksi ole muuttunut. Webissä kuitenkin virhe voi moninkertaistua, väitän. No jaa, toisaalta jos n on suuri, ehkä keskiarvot ja keskimääräisyydet tulevat selvemmin esiin ja tulokset ovat itse asiassa validimpia?