Rekry iski sermin takaa

Minua yritettiin eilen rekrytoida. Ei nyt sentään mikään headhunteri, vaan viereinen osasto, joka alkaa heti sermin takaa. (Olen oman osastoni etäpesäke, yksinäinen saareke tässä maisemankulmassa.)

Otan yrityksen kohteliaisuutena ja pienenä egoboostimyrskynä, vaikkakin se oli aika surkuhupaisa. “Niin ei me tietenkään sun palkkaa voida nostaa.” Minä en liikahda mihinkään, jos en saa lisää liksaa.

Kaikeksi onneksi tarjolla ollut paikka (tai oikeastaan kaksi; tulkitsin asian niin, että saisin vähän itse rakentaa toimenkuvani niistä hommista, joita kukaan ei tällä hetkellä tee ja joita liikenee kenelle vaan yllikyllin, koska osasto käpristelee valtaisan resurssipulan kourissa) ei ollut kovin houkutteleva muutenkaan. Informaatioarkkitehtuureita, ihan jees joo, mutta minulle aivan liian käytännönläheiseltä kantilta katsottuna.

Selitin pöllämystyneelle halusinkohan-mä-kuulla-tän sermintakaiselle yleisölle, että mua kiinnostaa nää jutut abstraktimmalla tasolla niinku. Konseptit ja niiden alikonseptit. Mallintaminen. Suunnitteleminen, kyllä, mutta ei missään tuotteistamiskontekstissa.

Ei taida tytölle löytyä sellaista paikkaa. Jään odottamaan palkankorotusta, jota oman osaston Very Big Boss on lupaillut maaliskuulle. Kyseessä oleva korotus on saanut mielessäni jo sellaiset mittasuhteet, että tulen varmasti pettymään (huom. tällaista aikamuotoa ei suomessa ole). Mitä tahansa alle 600 euron, niin petyn. Jos korotus on alle 200 euroa, alan välittömästi etsiskellä uutta työpaikkaa, mutta en sermin takaa, vaan jostain kaaaaukaa.