Kasvatuskliseitä
Olin perhepäivähoidon vanhempainillassa. Kokemus oli ristiriitainen. Kannatan erittäin vahvasti hoitopaikan ja vanhempien välistä tiivistä yhteistyötä, aitoa kasvatuskumppanuutta. Tästä syystä pidän erittäin hyvänä, että vanhemmille järjestetään tilaisuuksia, joissa saada tietoa päivähoidon järjestämisestä tai keskustella kasvatuskysymyksistä.
Vanhempainilta pisti kuitenkin vauhtiin ristikkäisiin suuntiin sinkoilevia ajatuksia hoitohenkilökunnan besserwisseriydestä, vanhempien kyvystä arvioida päivähoidon laadukkuutta, yleisestä kasvatusdiskurssista ja mainstream-kasvatuskliseistä.
Kliseisyyden suhteen alkoi vanne kiristää päätä oikein toden teolla. Vanhempainillan keskusteluosuus oli sinänsä antoisa – on aina antoisaa kuunnella muiden vanhempien kokemuksia. Mutta saivatko muut todella jotain irti siitä, kun erityislastentarhanopettaja kertoi meille, että vauvan kanssa pitää kommunikoida ja leikki-ikäiselle asettaa rajat?
Ryhmätyössä eräs pöydällinen vanhempia identifioi kasvatusongelmakseen sen, että lapsi haluaa nukkua vanhempien välissä. Nostelin virtuaalikulmakarvojani, mutta en sanonut mitään. Siinä vaiheessa en tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun eräs äiti sanoi: "Ne luomukasvattajathan nukuttaa lapsiaan semmoisessa siskonpetissä."
posted by Kookos @ 8:39 ap.
5 Comments:
Luomukasvattaja, hih hiih! Mää olen luomukasvattaja :D Miksi ihmeessä tämä herättää minussa näin suunnatonta hilpeyttä? (Juuei, lääkitys ei ole kohdallaan, kun sitä ei ole ollenkaan.)
Hauskaa, että olet pystynyt omaksumaan tietoa ja perusteita erilaisten valintojen takaa, vaikket ole ehkä kaikkea omaan perheeseesi pitänyt tarpeellisena ottaa. (Oliko tarpeeksi diplomaattisesti sanottu:)
Siskonpeti ja kasvatusongelma:D
Hiipinä, no problem, koin siellä muutamia itseironisiakin hetkiä juuri tuosta samasta syystä.
Toivottavasti olette ymmärtäneet, että minä kyllä kovasti tykkään kyseenalaistaa kaikenlaista, mutta ei se silti tarkoita, että paheksuisin tai torjuisin erilaisia tapoja toteuttaa vanhemmuutta. Sen sijaan sellaista paukapäistä tietämättömyyttä ja siitä kumpuavaa naivia ylemmyydentuntoa, jota tuolla vanhempainillassa kohtasin, vihaan puhdassydämisesti.
Itse olen valintani tehnyt tietoisesti ja antanut itselleni myös mahdollisuuden muuttua. Joku minun Oma Ihmiseni saa sanoa "luomukasvattaja" tai "imetyshihhuli", mutta en siedä sitä sellaisilta, jotka eivät asiasta oikeasti mitään näytä tietävän.
Ja oikeesti hei: mikä kasvatusongelma se nyt on, jos lapsi kömpii yöllä viereen?!? Sehän on ihanaa!
Hohoo, ongelmansa tietysti kullakin, mutta jos oikeasti ainoa ja suurin ongelma lapsen kanssa on se, että lapsi haluaa nukkua vieressä niin helpollapa pääsevät. :)
Sille, että tilaisuudessa puhuttiin itsestäänselvyyksiä, on varmaan tarkoituksensa. Mutta luultavasti juuri he, joiden olisi ollut tarpeen niitä kuulla, eivät olleet paikalla.
Moro,
mä oon tullu siihen tulokseen, että mä en saa niin yhtään mitään noista vanhampainilloista, enkä niissä juurikaan käy - sen sijaan pidän itse henk.koht.yhteyttä hoitajaan/opettajaan. Mä en ole saanut yhtäkään tiedonmurusta, josta olisi ollut hyötyä niiden vuosien (10) aikana joina olen käynyt esikoisen vanhempainilloissa, ehkä lukuunottamatta kielilinjan ensimmäistä tiedotustilaisuutta. Olisi hyvä kuulla mitä tavoitteita ao. henkilökunta asettaa noille tilaisuuksille, ja perusteet niille ;-)
mipi
Lähetä kommentti
<< Home