tiistaina, maaliskuuta 08, 2005

Kehitysraportointia

Koska en keksi parempaa uhria, aion Tiedemiehen innostamana kehuskella täällä poikani uusilla taidoilla. Seuraa ylpeän äidin häpeämätöntä brassailua.

Piirtäminen

Mies opetti pojan piirtämään auringon ja nyt poika piirtää aurinkoja helposti, nopeasti ja PALJON. Ensin piirretään ympyrä, ympyrästä ulospäin suuntautuvia viivoja sinne sun tänne ja lopuksi ympyrän sisään silmät ja suu. Ja minä kun luulin, että lapset aloittavat sellaisilla ihmisen näköisillä, joilla on vain pää ja jalat.

Miksi se tekee minut niin iloiseksi, että poikani ensimmäinen esittävä piirros on hymyilevä aurinko?

Laulaminen

Poikani osaa aina vain useampia lauluja ja runoja, myös monia sellaisia, joita en itse ole kuullutkaan. Päivähoidossahan näitä oppii ja yritän itse opetella sitä mukaa kun uusia tulee vastaan. Olen jo ystäväni johdolla opetellut Tiu tau tilhen ja kuunnellut levyltä muutamaan kertaan erään autolaulun. Kukahan voisi opettaa minulle laulun (se saattaa olla myös loru), jossa sanotaan jotenkin näin:

Pakkanen paukkaa
poskesta haukkaa


tai tämän (olettaen, että eivät ole osa samaa laulua):

Pakkasaamuna paleltaa
pienet posket jo punoittaa


Uusin kirjasuosikki on Peukaloputti, jossa on kaikki ihanat uudet ja vanhat vauvalorut. Sellaiset kuin Mistä on pienet pojat tehty, Tiitiäinen, Tuu tuu tupakkirulla, Metrolla mummolaan, Harakka huttua keittää. Parin lukukerran jälkeen pojalle jää mieleen jo osia runoista, piakkoin hän osaa ne kaikki ulkoa.

Puhuminen

Puhumisen saralla edistystä tapahtuu ilokseni päivittäin. En edes kuvittele enää voivani laskea pojan sanavarastoa. (Jos yrittäisin, lasketaanko sanan kaikki taivutusmuodot omiksi sanoikseen? Siis “yksi”, “yhden”, “yhtä”?)

Poika käyttelee taitavasti pronomineja (minä, sinä, me, tuolla, täällä, tämä, tuo, sitä, tätä) ja monenlaisia pikkusanoja (ylös, alas, ylä-, ala-, loput, muuta) sekä muodostaa yllättävän monimutkaisia lauseita (“Minä haen entin nämä kupit ja lautatet, titten kannun ja titten loput”, “äiti lukkee Eetulle titä Peukaloputti tuomentutti kiijaa.”)

Puheen saralla on ilahduttavaa pojan luova ja huumorintajuinen kielenkäyttö yhdistettyinä huisinhauskoihin ilmeisiin. Ainakaan vuorovaikutustaitojen puutteeseen ei tule minun poikani menestys maailmassa kariutumaan. Kommunikaatiotaidot yhdistettynä ylitsevuotavan eloisaan, suorastaan dominoivaan luonteenlaatuun ennustavat pojalle laajaa ystäväpiiriä ja muutamia kosteasilmäisiä ihailijoita.

Uusi "yhteistoimintamuoto"

Poikani haluaa keskustella iltaisin ennen nukkumaanmenoa erilaisista ympäristöistä, jotka ovat hänelle merkityksellisiä, jännittäviä tai uusia. Iltasadun jälkeen hän ehdottaa aina: "Jutellaan tiitä tontitta." Kun olemme käyneet läpi rakennusprojektin (sinne tulee kaivinkone, betoniauto sekä setiä moottorisahojen kanssa, taloon portaat, parveke, takka ja sauna) siirrymme keskustelemaan autopesulasta, toisinaan myös MäKoaattitta (McDonaldsista).

Mies huomasi eilen illalla, että samaa freimiä voi käyttää myös tiedon hankkimiseen niistä pojan ympäristöistä, joissa me emme ole läsnä. Yleensä poika ei osaa oikein kertoa päivähoitopäivän tapahtumista, mutta tässä keskustelurutiinissa muistikuvat tuntuvat aktivoituvan. Mies sai selville, että päiväkodissa on paljon lapsia, Sisko-niminen hoitaja, poika oli leikkinyt kaivurilla ja vetänyt pihalla pulkkaa.

Pidämme tätä erittäin merkittävänä käänteenä. Kun lapsi pystyy kertomaan päivänsä tapahtumista, eivät ajat, joilloin emme ole läsnä, ole meille enää mysteerejä.

1 Comments:

Blogger Hiipinä said...

Ihania yksityiskohtia.

Yhden lapsen vanhempia käy kateeksi siinä suhteessa (ja monessa muussakin:), että heillä on oikeasti aikaa pysähtyä lapsen kehityksen äärelle. Mä ehdin omassa arjessani korkeintaan huomata, että ai toi osaa jo totakin, pitääpä kirjoittaa vauvakirjaan.

Lapset eivät mun kokemuksen mukaan osaa kertoa "päivästään" moneen vuoteen. 5-vuotiaskin saattaa kertoa tapahtumista vasta viikko niiden jälkeen, ja 11-vuotias olla tietoisesti ihan hiljaa.

Kokemus on myös opettanut, että illalla sängyn laidalla istuessa lapsesta saa parhaiten asioita irti.

08 maaliskuuta, 2005 13:01  

Lähetä kommentti

<< Home