Jälkiviisastelua

En sitten osoittautunut riviopiskelijaa kummoisemmaksi. Tärpit eivät juurikaan osuneet kohdalleen.

Tenttikysymykset olivat seuraavanlaiset:

Hujala: Laadunhallinta varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatuksen laadun arviointi ja menetelmät joilla laatua voidaan arvioida.

Kysymys oli kirjan alkuosasta, jonka itse olin tulkinnut tentin kannalta tyhjänpäiväiseksi läpäläpälässynlääksi. Mielessä kyllä häivähti ajatus tuollaisestakin kysymyksestä, mutta pidin sitä epätodennäköisenä, koska oletin, että nimenomaan laatukriteeristön hallinta olisi kuulustelijan mielestä meille tarpeen.

Oppimiskokemus sinänsä. Hitaasti palautui mieleen, kun luin jälkeenpäin, että arviointimittarit jaetaan kahteen tyyppiin, joista toista en muista nytkään ja toinen oli systeemitason mittarit. Lisäksi olisi pitänyt selvittää tarkemmin kyselylomakemetodia ja sitä, mitä yleensä on kartoitettu (kaikenlaista kvantitatiivista, frekvenssejä ja sen sellaisia). Olisi pitänyt kirjoittaa sellaisesta kuin monitahoarviointi. Enpä kirjoittanut.

Muistin sentään henkilökunnan itsearvioinnin ja kyselyt vanhemmille. Aika säälittävää.

Värri: Hyvä kasvatus – kasvatus hyvään

Dialogisuus Martin Buberin filosofiassa

Oujee. Tämä oli se ainoa kohta, jota en käytännöllisesti katsoen lukenut ollenkaan. Onneksi sentään heitin siihen pikaisen vilkaisun, niin tiesin käyttää oikeita termejä. Älysin heittää kehiin Minä-Sinä- ja Minä-Se-suhteen, mutta niiden selitys ja tulkinta olikin sitten aika syvältä. Lätisin kuitenkin samat asiat kuin olisin lätissyt, jos kyse olisi ollut dialogisuuden sovelluksesta Värrin mukaan. Pieleen taisi silti mennä aika pitkälti. Säälittävää potenssiin kaksi.

Onneksi kuitenkin dialogisuudesta. Jos kysymys olisi ollut alun filosofiaosuudesta (juuri nyt en muista edes ranskalaisen filosofin nimen kirjoitusasua), arvioni olisivat osoittautuneet täydellisen vääriksi. Veikkaanpa, että moni jätti Buberin vastaamatta (vain kolmeen kysymykseen piti/sai vastata).

Laine & Aho: Minä ja muut.

Kiusaaminen ja kasvattajan mahdollisuudet vaikuttaa kiusaamiseen.

Tämä oli ainoa kohdalleen osunut tärppi, jonka onnistuin kuitenkin toteutusvaiheessa aika loisteliaasti munaamaan. Määrittelin kiusaamisen vähän väärin (= periaatteessa oikein, mutta lisäilin omiani, joista kirjassa ei mainittu halaistua sanaa).

Lukiessani jälkeenpäin kirjasta, mitä olisi pitänyt kirjoittaa, häpesin. Vastauksessa olisi pitänyt muistaa esimerkiksi, että lapsen itsetunnon kehittämiseen pitää panostaa - asia, jonka olin päättänyt kirjoittaa kysymykseen kuin kysymykseen, mutta en jostain käsittämättömästä syystä kirjoittanut! Kielen päällä pyöri se, että kiusaamisongelma pitää tunnistaa ja siitä pitää puhua, mutta pahoin pelkään, etten tätä kovin selkeästi muotoillut. Sen sijaan kirjoittelin jotain yhdentekevää diipadaapaa keskustelemisesta. Muistin sentään roolileikit.

Pulkkinen: Lapsesta aikuiseksi

Lapsen ja nuoren sosiaalinen käyttäytyminen ja sosiaalista kehitystä suuntaavat tekijät.

Koska vain kolmeen piti vastata, jätin tämän pois – mikä oli tyhmä ratkaisu. Tosiasiassa olisin varmaan saanut tästä aiheesta enemmän irti kuin laadusta tai Buberista. Muistin jopa kaaviokuvan, joka olisi kertonut kehityksen linjoista ja jonka olisin voinut jopa piirtää tenttipaperiin! Olen tyhmä, olen tyhmä, olen tyhmä.

Olipa niin tai näin, kirjat olivat mielenkiintoisia ja opin paljon niitä lukemalla, vaikka selvästikään edellinen akateeminen tutkinto ei minua ole sen vertaa kultivoinut, että osaisin tenttilukea tai tenttivastata asianmukaisesti. Laiha lohdutus on, että referaattiseminaarissa sain referaattikyhäelmistäni sekä kiitosta ja ylistystä että päänsilitystä.

Opiskelut on tältä keväältä nyt opiskeltu.