Välitilinpäätös

Ajattelin alkaa hyödyntää tätä blogia taas.

Lueskelin eilen koko blogin läpi, ja katselin kuin etäältä sitä ihmistä joka kirjoitti tänne vuosina 2004-2007. Toisaalta ajattelin häntä lämmöllä, toisaalta taas ihmettelen sen ahdistuksen määrää, joka kirjoituksista huokuu. Nyt on onneksi "lääkitys kohdallaan".

Näin jälkikäteen katsottuna tämän blogin parasta antia tähän asti ovat kuvaukset lapsestani eri aikoina. Nyt tuntuisi olevan tarvetta säilöä tällaisia muistoja taas. Harmittaa, että pari vuotta on jäänyt väliin, varsinkin kun on kyseessä meidän ainokainen ja mitä ilmeisimmin ainokaiseksi jääkin.

Poika on nyt koululainen, ekaluokkalainen. Lukee, kirjoittaa, laskee, soittelee puhelimella, pelaa pleikalla ja tietokoneella, pelaa jääkiekkoa ja jalkapalloa ja niin edelleen muutenkin kaikenlaisia asioita, joita 7-vuotiaat kai yleensäkin tekevät. Onneksi myös kömpii öisin edelleen toisinaan meidän viereen, antaa halin ja pusun iltapäiväkerhosta tullessaan ja purskahtaa itkuun vastoinkäymisten edessä. Vielä saan kappaleen verran elämää nauttia "pienestä pojasta".