perjantaina, maaliskuuta 02, 2007

Eilen meillä syötiin kalaa

Luin eilen Tiina Kaarelan blogin ruokamaisteriosastosta Tiinan oodin ruualle. Samaistun hänen ruoka-asenteeseensa hyvinkin, mutta jäin kovasti kadehtimaan kohtaa jossa sanotaan: "Edes jatkuva soppavastuu yksinhuoltajana ei saanut minun kokkaushaluani laimenemaan."

Minun motivaationi laittaa ruokaa on nimittäin hiipunut hiipumistaan kadotakseen joskus ennen joulua kokonaan. Enkä ole edes mitään niin ekstreemiä kuin yksinhuoltaja.

Olen pitänyt itseäni sillä tavalla tavisten yläpuolella olevana, että perheeni ei syö eineksiä. Viime kuukausina on siitäkin säännöstä tingitty - ja häpeällistä kyllä, oikein tykästyin niihin sellaisiin lihapulla-perunamuusiannoksiin, joissa on keitetyt porkkanat ja ruskea kastike mukana. Meillä on syöty myös kananugetteja ja Saarioisten pitsaa, käyty paljon Mättöaattilla ja Kotipizzassa.

Jos tästä jotain hyötyä on ollut, niin se, että olen päässyt siitä kirotusta ylemmyydentunnosta eroon. Einesten ostaminen tekee nöyräksi, eikä nöyrtyminen totta tosiaan ole mukavaa, mutta pidemmän päälle varmaan ihan hyvä kehityssuunta. Aika pieni täytyy olla sen ihmisen, joka saa hekumaa siitä, ettei syö eineksiä, ja muut syövät.

Joka tapauksessa ruuanlaittomotivaationi hiipuminen johti siihen, että olen sysännyt vastuuta ruokataloudesta miehelleni. Jo muutama päivä viikossa ilman että ei tarvitse suunnitella, listata, hankkia, sulattaa ja kokata on johtanut siihen, että motivaatio on aloittanut varovaisen hiipimisen takaisin.

Juuri nyt tajusin, että myös nöyrtymiselläni ja siitä johtuneella tavoitetason laskulla on saattanut olla osuutta asiaan. On kivempaa laittaa ruokaa, kun vanne ei kiristä päätä.

Nyt minulla on sitten sellainen pieni idea, että alkaisin kirjoittaa tänne blogiin, mitä meillä syödään. Tästä olisi ainakin seuraavat hyödyt:

1. Pitäisi kirjoittaa joka päivä.
2. Joka päivälle olisi aihe, josta kirjoittaa, ja vieläpä sellainen aihe, jota ei erityisemmin tarvitsisi muistella ja herutella, vaan sisällön pystyisi helposti palauttamaan mieleensä.
3. Lista ruuista toimisi myös myöhempien aikojen arkiruokaidealistana.
4. Jotkut muutkin voisivat saada ideoita. Voisin kirjoittaa toisinaan myös jokusen ohjeen niistä ruuista, joita teen. Siis sellaisista helpoista arkiruuista, joista ei kukaan saa mitään stressiä.
5. Pysyisin nöyränä, koska joskus joutuisin viikon ajan kuitenkin kirjaamaan kananugetteja, hampurilaisia ja pitsoja.

Aloitetaan siis eilisestä.

Eilen söimme kuhafilettä (suurehkoja paloja kuhaksi), jotka leivitin korppujauhomausteseoksessa, johon olin lisännyt parmesaaniraastetta. Lisäksi oli keitetyt perunat ja salaatti, melkoisen perussellainen. Kala oli vähän liian suolatonta, mutta ruoka maistui kaikille ihan kohtalaisen hyvin. Jälkiruuaksi poika söi muutaman Marie-keksin ja niin minäkin kera teekupposen.

Tunnisteet:

2 Comments:

Blogger kiltti ihminen said...

Kiva jos alat taas kirjoitella useammin, vaikka sitten ruoasta. Toivoakseni kuitenkin kirjoitat edes mausteeksi muutakin ;)

02 maaliskuuta, 2007 20:12  
Blogger kiltti ihminen said...

Niin siis mitenkään ruokaa väheksymättä, päin vastoin. Ideat ja reseptit on enemmän kuin tervetulleita.

02 maaliskuuta, 2007 20:13  

Lähetä kommentti

<< Home