lauantaina, huhtikuuta 30, 2005

Kylpyhuone säkissä

Minun mieleeni mahtuu paljon (mies on sitä mieltä, että aivoni eivät koskaan lepää), mutta yksi on ylitse muiden: sisustaminen. Rakennamme taloa ja minä vastaan sekä miehen mandaatilla että omallani sisustussuunnittelusta. Tyylisuunnasta olemme yhtä mieltä, joten peruslinjat ovat selvillä: useimmiten valitsisimme sokkonakin saman vaihtoehdon.

Talo on ennen kaikkea moderni erotuksena tiuhaan sikiävistä perinnetaloista. Sisustuksessa käytetään aitoja materiaaleja: puuta, terästä, kiveä. Väritys on mahdollisimman valkoinen, muina väreinä oleskelutiloissa viininpunainen, harmaa (tai rosteri/ kromi) ja vaalea puu (koivu). Pyrin mahdollisimman avariin tiloihin, alakerta onkin käytännöllisesti katsoen yhtä isoa huonetta ilman väliseiniä ("vaikein talo, mitä olen ikinä nähnyt", sanoi perustusten piirtäjä), yhtenäisiin rikkomattomiin pintoihin ja laajoihin värialueisiin.

Mies on kiinnostunut sisustuksesta ja on aina päätöksenteossa mukana, minä teen kuitenkin esitykset yksityiskohdista ja ennen kaikkea eri materiaalien yhteensopivuudesta, hän puuttuu tarvittaessa, jos sorrun ylilyönteihin (hö, ei kuulema kristallikruunua pikkuvessaan?!?). Päässäni elää dynaaminen väri-, materiaalia- ja muotorekisteri, jossa uuden tiedon tullessa lähtee vertailuprosessi käyntiin. Aivosoluni työskentelevät väsymättä ongelmien parissa, yritän nähdä tilat kolmiulotteisina ja muistaa mahdollisimman monta dimensiota yhtä aikaa. Esimerkiksi keittiön parametrit alkavat olla siinä määrin kalibroitu, että yksittäiset muutokset eivät heilauta kokonaiskuvaa mielessäni. Suoritan pikaisen vertailun ja hyväksyn tai hylkään muutoksen.

On vielä tiloja, jotka ovat osaksi hahmottumattomia mielessäni. Yläkerran aula, työhuone ja vieras-/leikkihuone ovat niitä, joiden sisustamisen olen joka tapauksessa lykännyt aikaan, jolloin asumme talossa jo. Mieleni askartelee sen sijaan kiihkeästi kylpyhuoneen ja vieras-WC:n parissa; kaikki palaset eivät vielä ole loksahtaneet kohdalleen. Haluaisin tason päälle asennettavan pesualtaan jompaan kumpaan, puna-valko-hopeaisen värimaailman vieras-WC:een, limeä yläkerran kylpyhuoneeseen. Oikeanlaisia kalusteita en ole vielä löytänyt, todennäköisesti teetämme ne. Sen sijaan piilo-WC, sellainen seinään kiinnitettävä, jossa ei ole vetonuppia, vaan painike seinässä, meille tulee kumpaankin.





Maljamainen allas vaatii korkeahkon hanan, ja lisäksi haluan bidet-suihkut kaikkialle. Valitsemastamme hana-mallistosta, Hansgrohen Talis S, ei ikävä kyllä sellaista löydy:



Jossain vaiheessa sumu hälvenee ja näen selvästi, millaiset kylpyhuoneista tulee. Metodini on sellainen, etten kiirehdi tuota hetkeä, vaan annan ideoiden velloa mielessäni vapaasti. Samanaikaisesti pidän silmällä myös kustannuksia, koska mistään en ole valmis maksamaan mitä tahansa. (No okei, ne seinä-WC:t olivat minulle iso juttu, johon sain miehen mukaan vasta kun juuri oikeanlaiset löytyivät tarjouksesta, itse olisin ollut valmis ruokkimaan perhettä makaronilaatikolla kuukauden ajan, jotta ne olisi saatu.)

En olisi ikinä voinut kuvitella, että talon rakentamisessa näin suureen osaan nousevat yksityiskohdat! Jokaikisen kulman, nurkan ja pinnan voi suunnitella erikseen. Talonrakentaminen on kuin ostaisi sian säkissä: esittelyyn et pääse, ennen kuin olet lyönyt kaupat lukkoon.

1 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

huoh. Huoh.

01 toukokuuta, 2005 20:17  

Lähetä kommentti

<< Home