maanantaina, toukokuuta 02, 2005

Mitä minusta jää jäljelle?

Suosittua Finland for Thought –blogia kirjoittava Phil ihmettelee ihmisiä, jotka sanovat rakastavansa verojaan. Luulen, että Phil ymmärtää varsin hyvin, mistä on kysymys, mutta hänen tyylinsä on tätä samaa mainstream-blogidiskurssia, jota itsekin joskus harrastan: pyöritellään itsestäänselvyyksistä pikkunokkelan sarkasmin avulla esiin näkökulmia, jotka saavat itsestäänselvyyden tuntumaan kummallisuudelta.

Minä rakastan verojani. En siksi – niin kuin Phil naljailussaan väittää - että minusta ja muista verojen rakastajista omien rahojemme pois antaminen olisi jotenkin hupaisaa, vaan siksi, etten voi kuvitella eläväni yhteiskunnassa, jossa jokainen ihminen olisi omillaan ja jossa palvelut maksaisivat niitä kipeimmin tarvitseville saman verran kuin niiden tuottaminen maksaa (plus ehkä vielä jonkunlaisen voittomarginaalin päälle).

Eivätkö kaikki suomalaiset, jotka ovat äänestäneet paikoilleen nykyiset päättäjät, rakasta verojaan? Itsehän olemme tällaisen yhteiskunnallisesti vastuuntuntoisen markkinataloutta muistuttavan talousjärjestelmän valinneet ja haluamme sitä ylläpitää.

Olen kohtuullisen hyvätuloinen, mutta en niin hyvätuloinen, että pystyisin kustantamaan lapselleni vastaavanlaatuista päivähoitoa markkinahintaan kuin nyt on tarjolla tuettuna. En olisi ikinä päässyt yliopistoon, jos opiskelu ei olisi ilmaista ja jos opintotukea ei maksettaisi. Tosiasiassa epäilen, olisinko koskaan syntynytkään – isälläni ja äidilläni ei todennäköisesti olisi ollut minuun varaa - jos ei jo 70-luvulla olisi ollut maailmanlaajuisesti katsottuna pitkää äitiyslomamahdollisuutta ja lapsilisää. [Herää tietysti kysymys, millainen menetys se olisi tälle yhteiskunnalle, jos minua ei olisi olemassa. Mutta moni muu, jonka olemassaololla on jotain merkitystä rakkaan pallomme kannalta, olisi saattanut jäädä syntymättä, kuollut tuberkuloosiin tai jäänyt nousematta merkittäväksi puhtaasti mahdollisuuksien puutteesta johtuen.]

Minä totta tosiaan rakastan verojani. Luulen, että merkittävin, mitä ikinä tulen elämässäni tekemään, on juuri verojen maksaminen.

23 Comments:

Blogger Hiipinä said...

Aamen. Enpä voisi enempää olla samaa mieltä.

Tiesitkö, että on olemassa veroihinsa rakastuneiden yhdistys? Mä en nyt just muista sen nimeä, mutta täytyypä etsiä netistä.

02 toukokuuta, 2005 08:37  
Blogger Hiipinä said...

http://www.iloisetveronmaksajat.org/

02 toukokuuta, 2005 10:00  
Blogger Kaura said...

Minä kans olen aina rakastanut verojani. Olen maksanut niitä 14-vuotiaasta lähtien alkaen sekalaisista hanttihommista päätyen varsin mukavankokoiseen kk-liksaan enkä harmittele maksamiani markkoja enkä euroja. Nyt tuntuu hiukan hassulta maksaa veroja 400 eur/kk -omaishoitorahasta, mutta toisaalta on kivaa antaa takaisin yhteiseen kassaan jotain. Meidän perhe kun aika paljon nyt sattuneista syistä kuluttaa sitä kassaa.

Täytyypä käydä Hiipinän linkkiä kurkkaamassa!

02 toukokuuta, 2005 10:33  
Anonymous Anonyymi said...

Minä myös! Verot ja suomalainen hyvinvointivaltio ovat kauniita asioita!

02 toukokuuta, 2005 12:12  
Anonymous Phil said...

If for instance, Finland joins NATO, are all you happy taxpayers still going to be happy when they’re funding the Finnish involvement of U.S.-led wars?

02 toukokuuta, 2005 12:34  
Blogger Kookos said...

Phil, allocation of the tax-payers' money is another issue on which different parties have different views.

I'm not willing to give up all of the control on "my money" (= the taxes I'm paying). I'm a strong believer in being able to influence state matters even as a regular citizen.

Even if you don't think about it in such extreme measures (free dental care vs. war), I suppose we all have an idea on when and how our taxes are well spent.

02 toukokuuta, 2005 13:10  
Blogger Hiipinä said...

Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

02 toukokuuta, 2005 14:31  
Blogger Hiipinä said...

Phil: Of course I don't approve every purpose my tax money is used but it's not my concern any more. I only have to vote for a person/party who/which under no circumstances is willing to join Finland to Nato.

In a democratic country we have parliament which makes the decisions.

02 toukokuuta, 2005 14:32  
Anonymous Phil, the unhappy taxpayer :-) said...

But if your tax money is going to things you strongly oppose, are you still a "happy" tax-payer?

Im sure these iloisetveronmaksajat aren't happy about all the different things tax money goes to fund, like funding U.S. wars for example. It seems to me that this group are just "welfare statists" rather than happy taxpayers.

Even as liberal/libertarian as I am, I still believe we need taxes. If the Finnish government was much smaller and much less intrusive than it is now, I'd probably be a "happy taxpayer" too!!

02 toukokuuta, 2005 14:59  
Blogger Finnpundit said...

What Finns miss in advocating a high-tax welfare state is that even with all those tax monies, the welfare state would not be able to survive.

The welfare state can only survive by exploiting those who do not pay high taxes for a welfare state (in other words, consumers in certain other countries). As such, it becomes a legitimate target for elimination.

Other than that, taxes have an inherent side effect: they are inordinately inefficient in creating societal wealth. If not for the existence of non-welfare states (such as the US) that Finland can freeload off of, Finland would eventually spiral deeper and deeper into poverty.

Of course, such a descent into poverty would happen on an egalitarian basis.

But a descent it would be.

02 toukokuuta, 2005 18:04  
Anonymous Kyllästynyt said...

Suomalaiset on aivopesty julkisesti omistetuissa, opetushallituksen hyväksymää opetussuunnitelmaa noudattavissa peruskoulussa uskomaan, että hyvinvointivaltio on maailman paras paikka elää.

Todellisuudessa monissa maissa, joissa o matalampi veroprosentti, on ihmisillä korkeampi hyvinvointi, kun se mitataan esimerkiksi ostovoimalla. Lisäksi heillä on enemmän valinnanmahdollisuuksia sen suhteen, mistä ostavat palvelunsa. Nythän olemme jo maksaneet kalliista, byrokraattisesti tuotetuista julkisista palveluista, joten harvoilla on enää varaa ostaa palvelut muualta ja maksaa niistä toisenkin kerran.

Kookos puhukoon vain omasta puolestani. Minä en ainakaan ole kertaakaan äänestänyt paikoilleen nykyisiä päättäjiä, enkä rakasta heitä sen enempää kuin verojakaan. Enkä ole, toisin kuin Kookos, edes hyvätuloinen. Hänellä on ehkä niin hyvät tulot, että häneen korkea veroasteemme ei vaikuta, minulla se jo tuntuu jokapäiväisessä elämässä.

Kookoksen kirjoittelu on täysin vastuutonta ja asioitaymmärtämätöntä, orjamentaliteettia osoittavaa pikkusievää kiltin koulutytön raapustelua. Ehkä hänen kannattaisi keskittyä niiden hyvien tulojen hankkimiseen, jotta voi rahoittaa veroillaan niitä tehottomasti tuotettuja palveluja, ja jättää mielipiteet niille, jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan.

02 toukokuuta, 2005 19:53  
Anonymous pohatta said...

Ihmiset eivät näköjään tiedosta, kuinka paljon julkinen koulujärjestelmä vaikuttaa haitallisesti ihmisten ajatteluun. En keksi kyllä yhtäkään syytä, miksi julkisella sektorilla pitäisi olla monopoli koulutuksessa.

Lisäksi kaikkea verorahoja ei todellakaan käytetä järkevästi, vaan niitä tuhlataan sellaisiin asioihin kuten maataloustuki, aluepolitiikka, massatyöttömyyden ylläpitäminen, kehitysapu, uskontojen tukeminen jne.

02 toukokuuta, 2005 21:08  
Anonymous kukkanen said...

onpa pelottavia kommentteja täällä ketjun loppupäässä. millä tavalla yksityiskoulut sitten toimisivat toisin? aivopesisivät uusliberalismiin ja koviin arvoihin?

olen saanut niin paljon "ilmaiseksi", että kovillakaan tuloilla en saa ikinä maksettua takaisin yhteiskunnalle kaikkea (oma koulunkäynti peruskoulusta yliopistoon, kouluruoat, harrastukset, terveydenhuolto, lapsen päivähoito jne.). minusta tämä on tärkeä jokaisen tiedostaa.

verorahojen "järkevä" käyttö on asia, josta pitäisi käydä toinen keskustelu. verojen maksaminen sen sijaan on iloinen asia, joka (toivottavasti) opettaa meille huolenpitoa, empatiaa ja solidaarisuutta.

03 toukokuuta, 2005 12:16  
Blogger Arawn said...

Missä niitä maita on, joissa yhtä suurella osalla kansalaisista on yhtä hyvä elintaso kuin hyvinvointivaltioissa? Toki Itä-Euroopastakin löytää todella hyvinvoivaa porukkaa, mutta vastineeksi siellä on todella paljon hyvin huonosti voivaa porukkaa.

Ostovoima taas on ihan erikseen. Elän mieluummin valtiossa, jossa on pieni ostovoima, mutta kaikilla menee kohtuullisesti, kuin valtiossa, jossa on suuri ostovoima, mutta tämä ostovoima on kerääntynyt pienelle eliitille.

Ja valtakunnallinen koulujärjestelmä on siksi hyvä, että sen valvominen on paljon helpompaa kuin satojen yksityiskoulujen valvominen. Sitä paitsi, Suomessa on olemassa "oppivelvollisuus", ei "kouluvelvollisuus". Jos vanhemmat eivät halua laittaa lastaan kouluun, sitä ei tarvitse tehdä. Tarvitsee vain opettaa lapselle ne asiat, jotka virallinen opetussuunnitelma vaatii. Siihen voi sitten tietysti lisätä vaikka mitä aivopesua.

Ja jos Suomen koulujärjestelmä tosiaan on vain valtava aivopesulaitos niin jo tämä kommenttiosasto osoittaa, että se on hyvin huono sellainen.

03 toukokuuta, 2005 13:23  
Blogger Hiipinä said...

Tervemenoa Venäjälle katsomaan, miten vapaa markkinatalous ja matala veroaste luo hyvinvointia kaikelle kansalle. Siellä ei käytännössä julkista sektoria ole enää laisinkaan.

Soisin, että jokainen veroista ja maksuttomasta koulujärjestelmästä vinkuva joutuisi suorittamaan tutkintonsa Yhdysvalloissa ja maksamaan siitä.

03 toukokuuta, 2005 13:47  
Anonymous pohatta said...

Aivan pakko vastata näihin kommentteihin :-)

"onpa pelottavia kommentteja täällä ketjun loppupäässä. millä tavalla yksityiskoulut sitten toimisivat toisin? aivopesisivät uusliberalismiin ja koviin arvoihin?"

Jos ei koulu kelpaa, niin siinä tilanteessa voisi helposti vaihtaa toiseen. Yksityiskoulujärjestelmässä ei myöskään olisi Opetusministeriön kaltaista autoritääristä virastoa määräämässä, mitä sosiaalidemokraattisia totuuksia koululaisten päähän ahdetaan. Se ei kumminkaan välttämättä tarkoittaisi sitä, että olisi lukukausimaksuja, koska rahoitus voidaan järjestää myös palvelusetelijärjestelmällä.

"olen saanut niin paljon "ilmaiseksi", että kovillakaan tuloilla en saa ikinä maksettua takaisin yhteiskunnalle kaikkea (oma koulunkäynti peruskoulusta yliopistoon, kouluruoat, harrastukset, terveydenhuolto, lapsen päivähoito jne.). minusta tämä on tärkeä jokaisen tiedostaa."

Ei ne julkiset palvelut mitään "ilmaisia" ole, vaan AINA joku maksaa niistä. Verojen takia ihmisille ei tietenkään jää tarpeeksi rahaa vastaavaan yksityiseen kulutukseen.

"verorahojen "järkevä" käyttö on asia, josta pitäisi käydä toinen keskustelu. verojen maksaminen sen sijaan on iloinen asia, joka (toivottavasti) opettaa meille huolenpitoa, empatiaa ja solidaarisuutta."

Niinpä, mutta koska nykyään verorahoja menee niin paljon turhiin kohteisiin, en voi mitenkään olla tyytyväinen veronmaksaja.

"Ostovoima taas on ihan erikseen. Elän mieluummin valtiossa, jossa on pieni ostovoima, mutta kaikilla menee kohtuullisesti, kuin valtiossa, jossa on suuri ostovoima, mutta tämä ostovoima on kerääntynyt pienelle eliitille."

Pieni kuvitelma:
Maa 1: yhdellä ihmisellä on 100e, lopuilla yhdeksällä on 5e.
Maa 2: kaikilla kymmenellä on 1e.

Arawn teki siis ideologisen valinnan valitessaan Maa 2:n. Itse en oikein näe logiikkaa tuon päätöksen takana.

"Tervemenoa Venäjälle katsomaan, miten vapaa markkinatalous ja matala veroaste luo hyvinvointia kaikelle kansalle. Siellä ei käytännössä julkista sektoria ole enää laisinkaan."

Tämä on täysin harhainen väite. Venäjällä juuri onkin melko suuri korruptoitunut byrokraattinen julkinen sektori, ja esimerkiksi taloudellisen vapauden indeksissä se sijoittuu vasta sijalle 124/155.
http://www.heritage.org/research/features/index/countries.cfm

03 toukokuuta, 2005 20:58  
Anonymous pohatta said...

Hmm, meni hieman väärin nuo siteeraukset. Edellisessä viestissä tarkoituksena oli vain siteerata "verorahojen "järkevä" käyttö on asia, josta pitäisi käydä toinen keskustelu" sen kokonaisen kappaleen sijaan.

"verojen maksaminen sen sijaan on iloinen asia, joka (toivottavasti) opettaa meille huolenpitoa, empatiaa ja solidaarisuutta."

Ei se ole mitään solidaarisuutta, että ihmiset rosvotaan vankeusrangaistuksen uhalla -- varsinkaan, kun ihmiset eivät ole tehneet mitään yhteiskuntasopimusta, jossa he sitoutuisivat maksamaan veroja. (Verotus on siis varkautta)

Lähimmäisistä voi sitä paitsi aivan hyvin pitää huolta ilman mitään valtion byrokratiakoneistoja.

03 toukokuuta, 2005 21:16  
Blogger Arawn said...

"Pieni kuvitelma:
Maa 1: yhdellä ihmisellä on 100e, lopuilla yhdeksällä on 5e.
Maa 2: kaikilla kymmenellä on 1e.

Arawn teki siis ideologisen valinnan valitessaan Maa 2:n. Itse en oikein näe logiikkaa tuon päätöksen takana."

Jos vaikka saisi jonkun esimerkin, mikä maa oikeasti vastaa maa ykköstä, jos ajatellaan, että Suomi on maa 2? Siis missä maassa 90% ihmisistä saa keskipalkkaa n. 5 kertaa enemmän kuin Suomessa ja 10% 100 kertaa enemmän?

Käsittääkseni se menee useimmiten niin, että

maa 1: yhdellä ihmisellä on 99e, yhdeksällä 1e
maa 2: Kaikilla ihmisillä on n. 10e jossain määrin vaihdellen, kenellekään ei kuitenkaan esim. alle 6e.

Jos et näe logiikkaa sen takana, että tosiaan valitsen maa kakkosen eli hyvinvointivaltion, jossa rahaa ei ole vain rikkaalla pienellä eliitillä ja hieman suuremmalla keskiluokalla, ei voi mitään.

Totta on, että esim. Hesassa ei ole mitään Versacen tai Diorin kauppoja, koska täällä on vähän porukkaa, joilla olisi varaa ostaa heidän tavaroitaan (väkiluku vaikuttaa myös) eli eräänlainen osoitus suomalaisten ostovoiman puutteesta. Jossain Ukrainassa niitä kyllä on, mutta enpä silti haluaisi asua maassa, jossa työttömyysprosentti on yli 20 ja jossa köyhiä on enemmän kuin suomalaisia yhteensä.

04 toukokuuta, 2005 10:13  
Blogger Kookos said...

Enpä oikein jaksa minäkään uskoa Pohatan Maa1:en ja Maa2:en. Sen sijaan Arawnin Maa1 ja Maa2 kuulostavat järkeenkäyviltä. Keksin heti monta esimerkkiä kummastakin ja mitä todennäköisimmin Suomi olisi tuota kakkoskastia. Hyvä niin.

Yksityiskouluista:

En ole ihan varma, etteikö Suomessakin voitaisi tukea yksityiskouluja, jos niin haluttaisiin. Itse asiassa luulen, että moni yksityiskoulu saakin tukea ainakin kuntasektorilta. Esimerkiksi Oulun kaupunki avusti hiljattain Steiner-koulua merkittävällä summalla. Olen ymmärtänyt, että moni muu kaupunki tukee alueen yksityiskouluja säännöllisesti.

Ymmärrän hyvin, että ihmisillä voi olla ideologisia syitä, miksi haluaisivat laittaa lapsensa muuhun kuin julkiseen kouluun. Oulussakin harkitaan kristillisen koulun perustamista juuri tästä syystä (vs. Pohjois-Suomen suuri lestadiolaisväestö).

Silti minä lähtisin aina sen kaikkein heikoimman tilanteesta. Keskituloiset ja rikkaat voivat solidaarisuuden nimissä vallan hyvin pitää yllä SEKÄ verovaroin kustannettua laadukasta julkista koululaitosta ETTÄ halutessaan maksaa yksityisopetuksesta.

Tässä liberalismihölinässä eivät ihmiset näytä katsovat omaa itseään ja läheisiään kauemmaksi. Minusta taas tärkeintä on se, että valtio ja kunnat ottavat huolehtiakseen maailman oikeudenmukaisuudesta, koska liberalistisin keinoin ei selvästikään oikeudenmukaisuutta saavuteta.

Mikä onni, että lapsemme aivopestään kouluissa sentään sosialidemokrateiksi eikä liberaaleiksi! Sen voisi kirjata ihan opetussuunnitelmaan eksplisiittisesti niin ei tarvitsisi siitäkään enää kiistellä!

04 toukokuuta, 2005 12:46  
Anonymous pohatta said...

Totta kai nuo maaesimerkit olivat hieman kärjistettyjä, mutta väitän, että ne myös perustuvat talouden toimintaperiaatteisiin.

"maa 1: yhdellä ihmisellä on 99e, yhdeksällä 1e
maa 2: Kaikilla ihmisillä on n. 10e jossain määrin vaihdellen, kenellekään ei kuitenkaan esim. alle 6e."

Noinhan se juuri ei mene. Tuo edellyttäisi, että vaurauden määrä olisi jotenkin vakio, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. :-)

Jos tuloeroja ruvetaan tasaamaan jollain arbitraarisella tavalla, se lähes väistämättä tarkoittaa sitä, että menestymisestä rangaistaan. Tällöin syntyy kannustimia työnteon vähentämiseen ja sosiaaliturvan hyväksikäyttämiseen. Eli yhteiskunnan kokonaisvarallisuus vähenee. Se, mitä muut rehellisesti ansaitsevat, ei ole pois muilta. Että se siitä demarilogiikasta.

04 toukokuuta, 2005 19:26  
Blogger Arawn said...

Et silti esittänyt mitään esimerkkiä, missä 90% ihmisistä olisi 5 kertaa enemmän rahaa kuin suomalaisilla ja 10% vielä rutkasti enemmän.

Mutta siinä olet toki oikeassa, että yhden maan vaurauden määrä ei ole vakio, mutta aika usein, jos joku maa on vauras, se on jossain määrin joltakulta toiselta maalta pois. Nythän tämä näkyy niin, että länsi on rikas ja etelä (mm. Afrikka) köyhä.

En toki osaa sanoa, kuinka rajattu vaurauden määrä koko maailmassa on, mutta jossain sen rajan on tultava vastaan.

Minusta on jännää tämä hyvinvointivaltion mollaaminen tuolla "menestyksestä rangaistaan". Niissä maissa, missä ei ole tulontasausta missään muodossa, on kuitenkin pieni rikas eliitti ja järjetön määrä köyhiä, joiden välillä on vaihtelevasti keskiluokkaa. Valitan, mutta en minä sellaisessa maassa halua asua, missä 50 kilometrin päässä miljoonien loistohuvilasta on kuolemanhajuinen slummi.

Tai jos löytyy joku maa, jossa ei näin ole, esimerkkiä pöytään. En tunne kaikkien maiden oloja, joten mahdotonta se ei ole, mutta haluaisin konkreettisen esimerkin enkä mitään "maa 1/maa 2" -juttuja.

04 toukokuuta, 2005 19:46  
Anonymous Kyllästynyt said...

Kukkanen, pelottavaa on lähinnä tyhmyytesi ja "uusliberalismi" -hysteriasi. Yksityiset koulut tarjoaisivat erilaisia vaihtoehtoja, kun jokin keskusviranomainen ei olisi suunnittelemassa, mitä kaikille peruskoululaisille täytyy opettaa. Niinpä sinun kaltaisesi sosialistit voisivat edelleen panna lapsensa kouluun, jossa opetetaan, että hyvinvointivaltio on taivas maan päällä. Muut voisivat panna lapsensa kouluun, jossa lapset opetetaan kriittisiksi ja ajattelemaan omilla aivoillaan. Silloin he voisivat itse päätellä, kumpi on pienempi paha, hyvinvointivaltio vai "uusliberalismi", vai onko ehkä muitakin vaihtoehtoja kuin verovarojen tuhlaaminen byrokratiaan taikka sosialistien maalaama uhkakuva, jossa valtion korruptoituneet virkamiehet suosivat suuryrityksiä muiden kustannuksella.

07 toukokuuta, 2005 11:59  
Anonymous Kyllästynyt said...

Arawn, ei sinun tarvitse kuin katsella hieman pohjoismaita kauemmas, esimerkiksi Alankomaihin tai Sveitsiin, ja kauempaa löytyy vaikkapa Uusi Seelanti, tai vaikkapa Hong Kong.

Näissäkin maissa on olemassa jonkinlainen turvaverkko, joten kukaan ei kuole nälkään tai siihen, ettei ole varaa mennä lääkäriin, ja kaikilla on mahdollisuus koulutukseen, mutta se ei edellytä Suomen kaltaista byrokratiaa, ja sosialisoitua koululaitosta tai terveydenhuoltojärjestelmää. Jos haluat, voit näissä tapauksissa puhua *hyvivointiyhteiskunnasta*, yhteiskunnasta, joissa kaikkien perustoimeentulo on turvattu, erotuksena *hyvinvointivaltiolle*, jossa itseisarvona on se, että julkinen valta tuottaa peruspalvelut (kas kun ei myös ruoantuotantoa, onhan sekin elintärkeää).

Sitten on tietysti Yhdysvallat. Jos Suomi olisi Yhdysvaltain osavaltio, se kuuluisi viiden köyhimmän osavaltion joukkoon kansalaisten ostovoimalla mitattuna, vaikka julkiset palvelut huomioidaankin.

07 toukokuuta, 2005 12:06  

Lähetä kommentti

<< Home