Ihmelappi

Meille kuuluu puuduttavan hyvää, kertakaikkisen perusteellisen tavallista perhe-elämää. Toki on ajoittaisia suruja ja ehkäpä väliin muutama nostattavakin kokemus.

Tänään nauroin itselleni ehkä vuoden verran lisäelämää, kun mieheni esitti työpaikan parkkipaikalla, miten maan alla (ehkä?) lymyävää "rengasanturia" voi hämätä liikehtimällä rengasmaiseen tapaan ja saada näin puomin aukeamaan, se kun yleensä aukeaa vain autojen ja pyörien edessä. Nauroin niin, että silmistä tirskuivat vedet kuin Pelle Hermannilla konsanaan. Puomi on meille mysteeri, mutta jos pokka pitäisi, ryhtyisimme yhden perheen empirisiin tutkimuksiin sen toiminnasta. Mutta eihän sellainen sovi, koska töissä esitämme vakavia ihmisiä, jotka eivät höpsöttele puomiasioissa.

Voitte suhtautua tähän naureskellen, mutta meillä asustaa ihmelapsi! Ihan todella. Olemme miehen kanssa vakuuttuneet, että hän on vielä normaalia ihmeellistä lastakin ihmeellisempi. Pidätämme itsellämme oikeuden uskoa niin ja paistatella hänen ihanuutensa auringossa. Ja vaikka hän ei olisikaan kuin ihan tavallinen poika, paistattelemme silti.

4-vuotisneuvolassa poikaa kehuttiin. Hän tekee oikeastaan kaikilla kehityksen osa-alueilla asioita, joita muut samanikäiset eivät tee. Hän kokoaa monimutkaisia palapelejä ja hyppii yhdellä jalalla ympyrää. Minä esittelen häntä kaikille enemmän tai vähemmän kiinnostuneille ylpeänä ja käsken kuin pientä apinaa: "Hypi!" Apina ei aina tottele, mikä onkin sitten varsin tyypillistä tämänikäisille yksilöille.

Tarhassa harjoittelijatyttö valitsi Eetun tutkimuskohteekseen. Keskustelimme ensin Eetusta ja hänen vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Opiskelija kertoi ensin löytäneensä vain yhden kehityskohteen: Eetu ei osaa laittaa kenkiä jalkaan ja sitä pitäisi harjoitella. Vähältä piti etten raaskinut sanoa hänelle, että häntä on manipuloitu pahemman kerran. Ottaisin minäkin hyväuskoisen kengänlaittajan.

Kehitystavoitteita löytyi lopulta kun haasteet etsittiin ikäryhmää ylemmiltä. Vaikeampia pelejä, monimutkaisempia sääntöleikkejä, vaikeampia askarteluja. Seurallinen lapsemme nauttii eniten leikeistä, joissa kilpaillaan tai joissa on jokin yhteinen tavoite, opiskelija ohjaa häntä sellaisiin.

Sosioemotionaalisella puolella Eetua luonnehdittiin suosituksi kaveriksi, joka ottaa muut huomioon, ei hae itselleen huomiota, mutta saa sitä. Päiväkodin henkilöstön mukaan Eetu lähtee innoissaan mukaan kaikkeen uuteen ja pitää oikeastaan kaikesta, mitä päiväkodissa tehdään olipa kyseessä jumppa tai askartelu tai lukuhetki. Kognitiivisen kehityksen osalta Eetun todettiin olevan älykäs lapsi, joka oppii mielellään uutta.

Ja sitten toisaalta Eetu on vielä niin pieni. Hän ei kyennyt katsomaan Pingviinien matka -elokuvaa, koska eräs pingviineistä eksyi, ja oli Eetulle liian rankkaa, kun se ei enää löytänyt takaisin toisten luokse. Toisten huomioonottaminen unohtuu kotiovella - kotona saa hyvillä mielin heittäytyä ihan vauvaksi tai vaikka kiukkuiseksi mörökölliksi.

Iltayöstä mörököllivauva tökkäisee lämpimät varpaansa kylkeeni ja heittää käsivartensa pääni yli ja sammaltaa unen keskeltä: "Äiti, jutellaan vielä tiitä joulukalentelitta..."

Ihmelapseni ei osaa vielä sanoa ässää eikä ärrää.