Kaura kävi Oulussa

Yksi harmillinen seikka, mikä on päässyt tapahtumaan tässä "poissaollessani" on, että Kaura on käynyt Oulussa ilman että minä olisin päässyt häntä hyödyntämään. Olisi nimittäin ollut kiva tavata. Pikapika-surffasin jokin aika sitten nämä läheisimmät blogit ja havaitsin, että Kaura on tulossa Ouluun, mutta sitten kiire taas vei mennessään enkä ehtinyt pistää alulle tapaamisehdotuskeskustelua.

Kaura kirjoittaa:

"Junassa sopii summata muutamia hauskoja Oulun erikoisuuksia
- talvipyöräilijät
- Rotuaari
- nätit talot
- Hupisaaret ja joki
- ystävälliset taksikuskit joiden peppu ei ollut ruuvautunut penkkiin
- murre (makuasia, minä pidän)
- avuliaat ohikulkijat ja mukavat myyjät
- autismin talvipäivät 2006"

Huonoja erikoisuuksia Kauralle ei tullut mieleen, mikä on järin kummallista. (Mutta hänhän onkin kovasti positiivishenkinen ihminen. Minä näen aina huonot puolet ja takerrun niihin. Unohdan hyvät.)

Jotta luonteidemme erot tulisivat selviksi, osoitan kommentoimalla Kauran havaitsemia "hauskoja" erikoisuuksia:

Talvipyöräilijät. Kauran havainto on totinen tosi. Oululaiset pyöräilevät kaikkina vuodenaikoina. Minä, alunperin maalaistyttö, mutta tietoisuuteni heräämisen alkuajoista lähtien kaupunkilaisen identiteetin ja preferenssit omaava pesunkestävä kaupunkilainen, en voi käsittää sitä, että täällä priorisoidaan pyöräily yli julkisten kulkuvälineiden. Oululaiset ovat hulluja tässä suhteessa! 30 astetta pakkasta, viima mereltä - ja voit olla varma, että Tuiran silloilla liikkuu pyöräilijöitä.

Rotuaari. En ymmärrä, mistä se alkaa ja mihin se päättyy. Tarkoitetaanko sillä koko kävelykatualuetta (joka ei ole yksi katu vaan noin kaksi leikkaavaa katua) vai pelkästään sitä Kirkkokadun osuutta, joka on autoilta suljettu?

Nätit talot. On täällä semmoisia(kin). Suurin osa on poltettu. Meidän talo on nätti, vaan ei tullut Kaura täällä käymään = minun syy.

Hupisaaret ja joki. Voitaisiin tuotteistaa, nyt ad hoc -käytössä.

Ystävälliset taksikuskit. Minulla on sellainen teoria, että oman kaupungin taksikuskien kanssa ei koskaan synny mielekästä keskustelua. Minusta kaikkein hauskimmat taksikuskit löytyvät Helsingistä. Oululaisten kanssa en ala jutella. Taksikuskit kaikkialla maailmassa antautuvat haastattelemaan vain ulkopaikkakuntalaisia.

Murre. Pahinta Oulussa. Kuka itseäänkunnioittava nykyaikainen ihminen sanoo bussia onnikaksi? Vielä pahempaa on se, että vastaanpanemisestani huolimatta se alkaa tarttua. Joinain päivinä en edes välitä.

Avuliaat ohikulkijat ja mukavat myyjät. Ks. Ystävälliset taksikuskit.

Autismin talvipäivät 2006. Ei havaintoja.

Kookos täällä moi

Eihän tämä ole tottakaan! Jätin pariksi päivää kirjoittamatta ja yhtäkkiä yllättäen siitä tuli puoli vuotta. Koko blogiharrastus - sisältäen kirjoittamisen, seuraamisen, kommentoimisen - jäi parissa päivässä. Vips - joku käänsi hanan kiinni.

En ole sitä tyyppiä, joka päättää sulkea bloginsa tai heittää lopullisenoloisia jäähyväisiä. Olen hetken lapsi. Haluan tehdä kaikkea ja kaiken täydellisesti. Siitä syystä jokin aloitettu saattaa jäädä puolitiehen, mutta en koskaan suostu myöntämään itselleni, että se jäi lopullisesti kesken tai että epäonnistuin. En paukuttele ovia enkä polta siltoja, vaan pidän itseäni jännityksessä. Aamuisin sorvaan mielessäni blogitekstejä, joita en koskaan kirjoita; joita ei koskaan nähdä blogissani.

***

Blogisormi on ihan ruosteessa. Juuri nyt en kykene tarttumaan mihinkään oikeaan aiheeseen.

Ja mitä täällä on tapahtunut minun poissaollessani? Kuka linkkaa ketä? Mitä kellekin kuuluu? Ovatko hengissä vielä Kaura, Ryytimaa, Kurkistusluukku ja Feministi? Keitä muita minä ennen luin? Kiltti taisi lopettaa samoihin aikoihin, kun minun kiireinen elämäni sai minusta yliotteen?

***

Tällä välin toisaalla on tapahtunut:

- Talo tuli valmiiksi ja muutimme uuteen kotiin (2 kk sitten)
- Äidilläni oli poikaystävä, bänksit tuli, surimme koko perheen voimin sydänsuruja (vajaa 2 kk sitten)
- Eetu opettelee kuivaksi. Merkittävä virstanpylväs oli se yö, kun poika herätti minut ja sanoi: "Äiti mua pissittää." (Viime viikot)
- Sain (myös) negatiivista palautetta kehityskeskustelussa ja pahoitin mieleni kertakaikkiaan (kk sitten)
- Olen kohdannut vielä useampia asiakkaita silmästä silmään eikä minua ole syöty.
- Petin puolueen presidentinvaaleissa (kk sitten), mutta minulla oli hyvä syy.
- Kävimme miehen kanssa treffeillä olohuoneessa ja vuodatin tyytymättömyyteni aiheet (2 vkoa sitten). Nyt taas arki pyörii kuin rasvattuna.

Elämämme on ryhmittynyt kodin ja työpaikan ympärille. Työ imaisee mukaansa joka päivä. Joka päivä ihmettelen noin klo 14, mihin päivä taas katosi ja miten saan kaikki aloitetut langanpäät solmittua noin kello 16.30 mennessä.

Ei illoissa ja viikonlopuissakaan mitään vikaa ole. Viihdymme uudessa kodissa ja nautimme pikkupuuhastelusta, joka ei kyllä osoita loppumisen merkkejä - syytä siis nauttiakin.