Jos sais kerran viinaa laskiaismäessä

Kuten kuuluu, kävimme laskiaissunnuntaina mäkeä laskemassa (v***u tää mikään reaaliaikainen media oo, nyt vasta kirjoitan laskiaisesta). Pojalle ostettiin joululahjaksi rattikelkka, joten sitä käyttelemme niin ahkerasti kuin suinkin. Erityisesti laskiaisena kuuluu hyvien perheiden, jollainen olemme, mennä lastensa kanssa mäkeen.

Menimme. Oli pohjattoman tylsää. Luonnollisesti teeskentelin, minkä kerkesin, että olisi ollut hauskaa: kannustin lasta, nauroimme ja kiljuimme, laskimme mäkeä, menimme mukkelis makkelis. Mietin koko ajan, milloin olemme olleet niin kauan, että saadaan lähteä takaisin kotiin eikä kukaan ajattele, että "vastahan noi tuli".

Inhoan ulkoilua ja kaikenlaista lumirellestämistä. Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi, kymmenen kiloa laihempi, jos minulla olisi stailit vaatteet ja muutama körri kierteessä, saisin viinaa ja vapaata seksiä, niin by all means. Näillä ehdoilla ja vain näillä ehdoilla laskiaismäessä sekoilu olisi varmaan ihan kivaa.

Olen jokseenkin varma, että samanlaisia teeskentelijöitä oli mäessä muitakin. On varmasti myös naivin optimistisen luonteen omaavia ihmisiä, joiden elämän tärkeintä sisältöä ovat lasten kanssa laskiaismäessä vietetyt hetket ja muut samaan kategoriaan kuuluvat.

Voi heitä onnellisia, huolettomia ihmisiä! Heillä ei ole kannettavanaan minun taakkaani: huono omatunto siitä, että pitäisi nauttia laskiaismäestä, mutta ei nauti, huono omatunto siitä, että haluaisi olla nuori, nätti, villi ja vapaa, huono omatunto siitä, että kaipaa kotiin lämpimään nyhjöttämään, teetä keittämään, keksiä napostelemaan.

Poika laulaa Peppiä

Poikani, 3,5 v., on edistynyt laulamisen jalossa taidossa. Hän on kyllä koko ikänsä pitänyt kaikenlaista älämölöä, jota myös laulamiseksi voi hyvällä tahdolla kutsua ja joka toki minun korvissani on kuulostanut mukavalta, mutta viime aikoina taso on kohonnut huomattavasti kahdellakin saralla:

1. Poika muistaa pitkienkin laulujen sanoja, useita säkeistöjä.
2. Poika pysyy hämmästyttävän puhtaasti sävelessä. (Paljon paremmin kuin isänsä.)

Edistys on näkynyt erityisesti Peppi Pitkätossu -laulun myötä. En tiedä, mistä Peppi-laulu-buumi alkoi. Ehkä lauloin sitä itse tai poika kuuli sen jossain. Hän alkoi erityisesti autossa pyytää minua laulamaan "te pieni pitkätottu". Minähän laulan käskystä ja käskemättä. Lauloin monta kertaa, aina kun pyydettiin. Sanoja jouduin vähän soveltamaan, taisin yhdistää ensimmäisen ja viimeisen säkeistön, koska sain Huvikummun sekaisin jo yhdellä säkeistöllä.

Eipä aikaakaan, kun poika alkoi itse tapailla sanoja. Ensin kieli ei millään meinannut vääntyä muodostamaan sanoja "tässä on peppi pitkätossu". Päätimme opetella sanat kaikkiin säkeistöihin.

Mutta sitten lähdin vajaan viikon reissuun.

Kun tulin takaisin, poika ja mies olivat opetelleet koko laulun ja poika rallatteli tongue twisterit leikiten läpi. He olivat kaivaneet esiin laulukirjan ja löytäneet laulun sieltä. Perjantaina oli alkanut Peppi-sarja televisiossa. Oletettavasti siitä tuli Peppi-innostukseen lisä-boostia. Harmittaa, kun en ostanut sitä Peppi-nukkea Arlandasta. Äh.

Eilen poika matkusti isänsä kanssa papan luokse hiihtolomalle. Olivat laulaneet Peppiä autossa, aika monta kertaa.