Uskoisitteko, jos kertoisin, että hurahdin kesän aikana puutarhanhoitoon? Mahdottomasta on tullut mahdollista! Vuori siirtyi Muhammedin luokse (tai toisinpäin)! Lehmät lentävät!
Keväinen eskapismi äitini talolla, kädet kyynärpäitä myöten mullassa, hitunen ruumiillista eksersisea ja hyväntuulinen pentu jaloissa pyörimässä, hyvää seuraa (pennun lisäksi äitini) - eipä siihen sitten muuta tarvittukaan.
Pahoin pelkään, että käsitykseni puutarhasta voi olla erilainen kuin monen muun. Olen niin täysillä hurahtanut nykyisin muodissa olevaan minimalistiseen, kulmikkaaseen, moderniin, kaikesta kiharasta, rimpsusta ja rustikaalisuudesta riisuttuun tyyliin, etten voi oikein kuvitella kukkaketoa tai muuta romanttista kotimme pihallakaan.
Pihasuunnitelmani peruselementtejä ovat: suorakaiteen muotoiset nurmialueet, kiveykset kulkureiteillä ja oleskelualueilla,
kivipuutarhaosiot japanilaiseen tapaan, suurilehtiset, selkeämuotoiset, monivuotiset kasvit tarkoin rajatuissa kukkapenkeissä, muutama yksivuotinen ruukkukasvi ja kukkapenkin nurkkaus kukkaloistolle.
Tärkeitä toimintoja pihalla on tietysti myös leikkiminen. Hiekkalaatikko pitää olla, mutta eihän senkään välttämättä tarvitse olla ihan perinteinen. (Saa olla, mutta aion venyttää mielikuvitustani sen verran, että hiekkalaatikkokin voisi olla myös esteettisesti puhutteleva.)
Jätteiden kierrättäminen vie myös tilaa. Haluan ainakin kaksi erilaista kompostia. Lisäksi olemme suunnitelleet jonkunlaista välisijoituspaikkaa muille kierrätettäville materiaaleille. Muovit, lasit, metallit ja paperi olisi järkevämpää säilöä ensi alkuun jossain muualla kuin keittiössä. Jos asiaa katsoo käytettävyyden näkökulmasta, voi olla typerää kehittää jätteenkierrätysprosessiin yksi lisäetappi, mutta koska kuitenkin kierrätystä harrastamme aikamoisessa laajuudessa, voi tuo mutka ennemminkin virtaviivaistaa prosessia kuin tehdä sitä monimutkaisemmaksi. Aika näyttää. Olen joka tapauksessa iloinen, että ekoilu on ollut alusta asti yksi rakennus- ja pihasuunnittelun lähtökohtia.
Olen oppinut ziljoona asiaa kasveistakin tänä kesänä. Se siitä, ettei loma tarjoaisi älyllistä haastetta! Puutarha-asioita voi opiskella missä vain kulkee.
Ehdoton lempparini (tämä itse asiassa jo vuosien takaa) on vuorenkilpi. Näitä meille tulee pihalle aivan varmasti. Voin tunnustaa hassuhkon jutun: niitä on jo pihallamme, istutin niitä tontin kulmaan leviämään. Siirrän ne sitten oikeille paikoilleen, kun piha on rakennettu.
Toinen lempparini on kuunlilja erilaisina olomuotoinaan. Vuorenkilpien ja kuunliljojen kukat eivät ole kummoiset (sama vaikka jättäisivät mokomat kukkimatta), mutta lehdet ovat suuret ja selkeämuotoiset. Kumpikin kasvi soveltuu reunustamaan käytäviä tai peittämään maata niin ettei joka paikkaan tarvitse laittaa nurmikkoa tai hiekkaa.
Ainakin vuorenkilpi näyttäisi myös varjostavan maata niin tehokkaasti ja/tai käyttävän kaiken kosteuden ja ravinnon, että sen juurella eivät rikkaruohot viihdy. Siinäpä oiva kasvi laiskalle puutarhurille.
Tosin - ja tämä voi olla jymy-yllätys joillekuille minut tunteville - rikkaruohojen kitkeminenkin voi olla ihan kivaa puuhaa! Ja kuokkiminen on mahtavaa!
