Blogistanissa on keskusteltu ns. taaperoimetyksestä. Itse en olisi huomannutkaan, mutta Äet’ veti keskustelun yhteen äskettäisissä postauksissaan (
täällä ja
täällä).
Kannanpa minäkin korteni kekoon. En tällä kertaa avaakaan omaa sanaista arkkuani, vaan lainaan ystävääni
Feministiä, joka taannoin eräällä palstalla (ei blogissaan siis) kertoi
omasta imetysfilosofiastaan. Minua puhutteli erittäin paljon tämä feministinen lähtökohta imetykseen.
Pahoin pelkään, että olen raa’asti kannibalisoinut Feministin sanoja joissain keskusteluissa. Kyllä, totta se on, harrastan toisinaan imetyksen puolesta puhumista, vaikka imetys ei minulle henkilökohtaisesti ollut kummoinen kokemus, eikä minun vauvanikaan ollut koskaan oikein innoissaan rinnoistani.
Mutta puheenvuoro siis Feministille:
“[Nimimerkki] kyseli, miten neuvola ja muut julkiset järjestelmät voisivat oikeasti auttaa imetyksen onnistumisessa. Minä luulen, että vika ei ole neuvonnassa ja opettamisessa, vaikka silläkin saralla voidaan paljon auttaa asiaa. Ongelma on kulttuurissa; naisten ei anneta imettää itse. Raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä ja lapsen kasvatuksesta on tehty osa kansantalouden tuotantoa, uusien ihmisten tuottaminenhan on tärkeää valtiolle ja yhteiskunnalle monessakin mielessä. Lapset ja perheet ovat tärkeitä kuluttajia ja toisaalta uusia ihmisiä on saatava vanhenevaa väestöä paikkaamaan.
Naisten autonomiaa loukataan jatkuvasti, kun kyse on lapsista. Naiset imettäisivät enemmän ja paremmalla mielellä, jos imetys ei olisi osa teknotaloutta. Yhteiskunta ja patriarkaalinen kulttuuri esittelevät naisihanteen, johon "hyvät äidit" pyrkivät. Tällaiset ihannemallit loukkaavat naisen kykyä toimia, ajatella ja päättää itse.
Imetys on ainakin minulle osa kapinaa, imetän kauemmin kuin yleinen suositus on, koska en halua sopia yleisesti hyväksyttyyn muottiin. Neuvolan suositukset kun perustuvat johonkin sovinnaiseen-sopivaan-keskimääräiseen. Ja nuo määritelmät riittävät perusteluksi, koska ne kertovat jostain yleisesti hyväksytystä. Kehäpäätelmä siis.”
Ja:
“En koe, että imetyksen hankalassa edistämisessä olisi ensisijaisesti kyse vallasta, joka naisten olisi otettava, vaan ongelma on se, että imetys koetaan rumana, inhottavana ja pahana. Imetyksen imago on huono, vaikka samassa lauseessa kiitelläänkin sen hyödyllisyyttä lapselle, äidille ja lapsen ravitsemukselle.
Imetystä, raskautta ja synnytystä pidetään itseasiassa aika iljettävinä asioina. Ihan loogista on, että vauvan kakkavaippa on suurinpiirtein hirveintä mitä aikuinen voi kohdata. Moni mies korostaa isoon ääneen, ettei hän vaihda vaippaa - tai että hän ei ainakaan tahdo olla kakkavaippojen kanssa missään tekemisissä. Höh. Kakkahan ei usein edes haise. Miehet kohtelevat vauvan kakkaa [kuin] jotain tarttuvaa tautia.
Haetaanpa vastaavia asioita miesten maailmasta. Mätänevät, haisevat, verta vuotavat ja likaiset sotavammat ovat uljaita ja urheiluvammat ovat urheita. Katutappelusta saadut arvet kasvoilla vain komistavat. Hammas voi olla poskella, silmä voi harittaa ja nenä vinossa, mutta se on vain elämää ja kertoo miehen aktiivisesta elämänhistoriasta.
Naisen pitää sen sijaan miettiä fyysisyyttään paljon tarkemmin. Sille varattu kehys on huomattavasti ahtaampi. Nainen ilmaisee fyysisyyttään kapealla uumalla ja ryhdikkäillä, kiinteillä tisseillä. Peppu on pieni ja soma. Fyysisyyden poikkeamia ovat raskaus, imetys ja synnytys. Ne annetaan anteeksi, mutta niistä naisen on hyvä päästä nopeasti ohi. Siksi imettäminen iljettää.
Tässä tekisi mieleni puhua miehen siemennesteestä ja kuinka kulttuuri suhtautuu siihen, mutta antaa olla. Lyhyesti sanottuna, sperma on hienointa maailmassa ja äidinmaidon pitää taistella asemastaan maailman eri maitojen joukossa.”
Keskustelu polveili seuraavaksi sen ympärillä, miksi ja ketä imetys ällöttää. Feministi vastaa:
“Kun puhuin imetyksen ällöttävyydestä, en tarkoittanutkaan että pelkästään miehet inhoaisivat imetystä. Aivan kuten sinäkin [Nimimerkki] toteat, myös naiset suhtautuvat asiaan niin, ja siinä näkyy kulttuurin vaikutus erityisen selvästi. Naiset heijastelevat sitä, mitä ovat elämässään oppineet, niin kuin me kaikki teemme joka päivä, eikä se ole edes sukupuolikysymys. Kyse on siis vain oppimisesta.
Naisen fyysisyys on juuri siksi niin kompleksinen asia, koska nainen reflektoi koko ajan itseään niitä vaatimuksia vasten, joita hänen vartalolleen asetetaan. Siksi mies voi rauhallisesti todeta ihmettelevänsä naisten hössötystä siitä, miltä pitäisi näyttää ja mitä kohtia kropassani pitäisi korjata. Aivan niin, ihmeellistähän se on naistenkin mielestä, mutta naiset toteuttavat sillä kohkaamisellaan kulttuurin opetuksia, he koettavat asettautua siihen muottiin, joka heille on valettu.
Oletko muuten, [Nimimerkki], ajatellut, että kompleksisella vartalokäsityksellä tosiaan saattaa olla jokin yhteys vallitsevaan yleiskulttuuriin, jota naiset eivät varmaankaan ole itse itselleen kidutukseksi säätäneet, vaan he ovat vain mukautuneet siihen. Sehän on itseasiassa kaikkein selkeimpiä osoituksia siitä, kuinka nainen on kulttuurissa määrittelyissä ja toimintatapojen valinnassa altavastaaja, kuunteluoppilas.
Tottakai on niin, että imettämällä voimme kulttuuria muuttaa, sitähän [Nimimerkki] tarkoitat. Siitähän kirjoitin jo aiemmin tänä päivänä, imetys on minulle myös manifestaatio, kapinaa tiettyä äiti-lapsi-kehikkoa ja erityisesti äitimuottia vastaan.
Tuota me muuten, me näitä asioita [...] ruotivat ja vauvojamme imettävät ihmiset teemme koko ajan, me muutamme maailmaa, vaikka emme sitä itse tajua. Mutta etulinjassa me kuljemme. Näytämme tietä. Esimerkiksi imettämällä ja erityisesti imettämisestä PUHUMALLA ja MANIFESTOIMALLA olemme varmasti ottaneet vallan omiin käsiimme siinä mielessä kuin tarkoitat, [Nimimerkki], eikö niin? Tämä imetyskeskustelukin on vallan käyttöä.”
Sitten siirryttiinkin keskustelemaan feminismistä ja siitä kuka tunnustautuu feministiksi. Tässä siis Feministin imetysmanifesti kokonaisuudessaan. Hienosti kirjoitettu!
